21. Vappukisat Powerparkissa

©Tuulia Nelimarkka

Heippa taas!

Vihdoin Virroillekin on saapunut kesä! Vielä reilu viikko sitten meillä oli kokoajan lähes poikkeuksetta n. +5 astetta ja satoi. Nyt kuitenkin aurinko on alkanut paistaa ja lämpötilat ovat keikkuneet viikonlopun ja alkuviikon lähempänä +20 astetta. Huippua, sillä viimein myös meidän ulkokenttä on sulanut niin että olemme päässeet sinnekkin ratsastamaan.

Ensimmäiset ulkokisat kylläkin hypättiin jo vappu-viikonloppuna Powerparkissa. Tuloksissa näkyi nimenomaan tuo että emme olleet pääseet ratsastamaan vielä ulkona, joten myös ulkosäädöt olivat melkoisen hukassa. :'D Myös lievää keskittymiskyvyttömyyttä oli ilmassa kun seinät eivät enään olleetkaan ympärillä estämässä maisemien katselua. Koko viikonloppu oli silti kaiken kaikkiaan onnistunut, turhia pudotuksia, mutta ei mitään katastrofeja.

Ensimmäisenä päivänä eli perjantaina hyppäsin Mintulla vain pikku luokan 100cm. Tuo luokka osoittautui todella hyväksi ratkaisuksi, sillä Minttu oli todella jännittynyt. Se ei olisi mennyt kentän yhteen reunaan lainkaan, mistä johtuen saimmekin yhden kiellon. Kiellon jälkeen jatkoin rauhassa ja tein todella isot tiet esteeltä toiselle, jotta kerkesin saamaan asiat kuntoon aina ennen seuraavaa estettä. Tästä johtuen 9vp ylitetystä enimmäisajasta.

Muut hevoset, eli Karkki, Kare ja Riia hyppäsivät 110cm. Kaikki hevoset hyppäsivät hyvin vaikka olivatkin lievästi keskittymiskyvyttömiä. Sain kaikilla kolmella yhden pudotuksen uusinnassa, mikä ei sinänsä edes harmittanut sillä olin päättänyt mennä ensimmäisen päivän täysin harjoitusmielessä.




Alunperin Mintun oli tarkoitus lauantaina hypätä pelkkä 110cm, mutta perjantain jännittyneisyydestä johtuen lisäsin sen myös 100cm luokkaan. Minttu oli lauantaina jo parempi, mutta edelleen hieman spooky, mistä johtuen saimmekin molemmilla radoilla yhden pudotuksen. Oli siis todella hyvä ratkaisu lisätä sille luokka lauantaille.
Muut kolme hevosta hyppäsivät 120cm aikaluokan. Riia oli lauantaina paljon vahvempi ja hankalampi kuin perjantaina. Se juoksi melko paljon esteille, mistä johtuen saimmekin yhden pudotuksen. Karkki hyppäsi todella hyvin ja rennosti saaden yhden harmittavan pudotuksen. Kare sen sijaan oli todella tarkka ja napakka ja hyppäsi hienon 0vp sijoittuen 4.! Olen niin fiiliksissä tuosta hevosesta nyt kun se on viimein alkanut myös kisoissa hyppäämään noin hyvin.



Sunnuntaina Minttu oli viimein päässyt yli jännittyneisyydestään ja kyttäilystä. Se hyppäsi hyvän 0vp tuloksen avoimessa 110cm luokassa sijoittuen 5. Karkilla jatkoin myös sunnuntaina yhden puomin linjaa 120cm luokassa. Olin itse huolimaton yhdelle pystylle ja kyllähän se kostautui.
Kare hyppäsi 130cm super hyvin saaden kylläkin kaksi turhaa pudotusta. Toinen pudotus tuli kolmoissarjan c-osalla missä sen voima ei riittänyt lyhentymään aivan tarpeeksi. Toinen pudotus oli täysin kuskin piikkiin menevä okserin etupuomi viimeiseltä esteeltä. En saanut pidätettä tarpeeksi aikaisin läpi, joten jäin riitelemään liian pitkään. Näistä kuitenkin oppii ja ensi kisoissa en toivottavasti tee samoja virheitä! Riia lähti jo lauantaina kotiin joten sillä en enään sunnuntaina hypännyt. Nyt se siirtyy takaisin omistajansa satulan alle ja toivotaan että heidän yhteistyö alkaisi jälleen sujumaan. :)



Niin kuin jotkut ovatkin varmasti jo instagramin puolelta huomanneet, Tobima on palannut tiimiimme jälleen puolentoista vuoden jälkeen! Viikon verran olen sitä ehtinyt ratsastamaan ja pikku hiljaa sieltä alkaa jälleen kuoriutumaan se vanha tuttu Topsu. Tarkoitus olisi sen kanssa aloittaa kisakautta Korpikylästä muutaman viikon kuluttua. Sitä ennen hypätään vielä muiden hevosten kanssa Hyvinkään Riders Inn:ssä tänä viikonloppuna. Toistan itseäni ties kuinka monetta kertaa, mutta olen vain niin innoissani tulevasta kesästä näiden kaikkien huippu kivojen hevosten kanssa! En voisi olla kiitollisempi kaikille hevosenomistajille ketkä mahdollistavat tämänkin kilpailukauden antamalla hevosiaan käyttööni!

//Jenni

20. Kevään viimeiset hallikilpailut

Moikka taas!

Viimeinen viikko on ollut taas sellaista hässäkkää että aikaa blogin päivittämiselle ei ole jäänyt. Nyt olemme kuitenkin Powerparkissa kilpailuissa, joten nyt oli aikaa kaivaa kone esiin ja kertoa hieman  viime sunnuntain kilpailuista jotka olivat samalla kevään viimeiset hallikilpailut.

Mukana Tampereella sunnuntaina oli Minttu, Kare, Karkki ja Riia. Karkki ja Riia hyppäsivät heti aamulla klo 9 alkaneen 110cm. Molemmat saivat uusinnassa yhdet pudotukset, Karkki kuitenkin sijoittui 4. ja Riia oli ensimmäinen ei sijoittunut. Molemmat hevoset tuntuivat oikein kivoilta radalla, sillä nämä olivat ensimmäiset kilpailuni kummallakin hevosella.



Karkki hyppäsi lisäksi vielä 120cm jossa sain kolme pudotusta heti alkuradasta esteillä 1-3. Karkki hyppäsi jostain syystä alkuradan liian vähän, mutta kolmannen esteen jälkeen heräsi ja tajusi että esteet ovatkin vähän isompia. Loppuradan se hyppäsi todella hyvin ja rennosti. Myös Kare hyppäsi 120cm. Se sai pudotukset kahdella viimeisellä esteellä. Ensin okserin takapuomin kun jäi "leijumaan" hyppyyn liian paljon ja viimeisen pystyn jolle harjoittelin tekemään pienempää vinoa tietä. Kare tuntui kuitenkin todella hyvältä, hyppäsi napakasti ja oli tarkkana.

Kare hyppäsi myös 130cm. Se hyppäsi super hyvin, ehkä elämänsä parhaan radan tähän mennessä. Saimme yhden turhan pudotuksen sarjan b-osalla, mutta sijoituimme luokassa silti 3. Olen niin iloinen siitä miten Kare hyppäsi molemmissa luokissa! Nyt kunnon 130cm ratakaan ei tunnu sen kanssa enään yhtään isolta kun se keskittyy ja käyttää kapasiteettiansa ja voimaansa oikein. Uskon että siitä tulee vielä hyvä hevonen!



Minttu tuli kisapaikalle hieman perästä päin, sillä se hyppäsi vasta iltapäivällä 100cm ja nuorten hevosten 110cm. Sekin hyppäsi oikein mallikkaasti hypäten 100cm puhtaasti ja sijoittuen 7. 110cm saimme uusinnassa yhden pudotuksen hieman ratsastajan huolimattomuudesta johtuen.

Tänä viikonloppuna tosiaan kilpaillaan kauden ensimmäisissä ulkokilpailuissa Powerparkissa samalla kokoonpanolla kuin sunnuntaina Tampereella. Näistä kisoista lisää ensi viikon puolella. Ensi viikolla on luvassa muitakin super kivoja juttuja mitä en malta odottaa!

kuvat © Venla Kaleva

Hyvää viikonloppua kaikille!

//Jenni

19. Rankka mutta sitäkin antoisampi viikonloppu, osa 2

Heippa taas!

Tässä postauksessa tulen siis kertomaan valmennuksen toisesta päivästä eli sunnuntaista. Ajattelin että on kivempi kirjoittaa kaksi yksityiskohtaisempaa postausta kuin yksi todella ympäripyöreä, sillä kukaan ei olisi jaksanut lukea yksityiskohtaisesti kirjoitettua kilometripostausta molemmista päivistä. :'D

Sunnuntaina minulla olikin hieman aikasempi herätys sillä valmennusryhmiä oli vain neljä ja minulla oli viisi hevosta hypättävänä. Menimme siis ensimmäisen hevoseni jo ennen ensimmäistä ryhmää niin että olin verytellyt valmiiksi klo 7.30. Sunnuntaina oli vuorossa rataharjoitus joka koostui 11:sta esteestä joista yksi oli kolmoissarja.
Menin ensimmäisenä hevosena Kertun. Teimme ensin veryttelyhyppyinä yksittäistä pikkupystyä lähestymispuomin kanssa ravista ja laukasta. Tämän jälkeen hyppäsimme vielä yksittäistä pystyä ja okseria, jonka jälkeen teimme koko radan kaksi kertaa. Pikku-Kerttu suoritti kaikki tehtävät oikein hienosti vaikka oli vesimatot ja kaikki ja vaikka se näkikin kolmoissarjan ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.

Seuraavana vuorossa oli Riia. Riian ryhmän kanssa veryttelimme samalla tavalla kuin Kertun kanssa, paitsi ennen hyppyjä teimme hieman avotaivutusta uralla molempiin suuntiin ravissa ja laukassa. Riia oli melko vahva ja vireä, mutta silti jäi todella hyvä fiilis senkin kanssa. En siis ollut ennen valmennusta hypännyt sillä kunnon rataa vielä kertaakaan, joten kyllähän säädöt vielä hieman hukassa olivat.



Päivän kolmantena hevosena menin Mintulla. Minttu oli varsinkin veryttelyssä super kivan tuntuinen ratsastaa. Se oli rento ja liikkui hyvin pyöreänä. Se teki myös todella hyviä hyppyjä veryttelyssä. Hyppäsin Mintulla reilu 110cm radan. Se hyppäsi myös radan hyvin. Siinä se kuitenkin vielä ajoittain hieman jännittyy, jolloin hyppy ei ole yhtä hyvä kuin veryttelyssä.



Toiseksi viimeisenä vuorossa oli Karkki. Karkin kanssa sileän veryttely oli kaikista vaikein osuus sillä sen sileän ratsastettavuus ei ole vielä kovin hyvä. Asiat kuitenkin helpottivat kun aloimme hyppäämään. :'D Hyppäsin Karkilla n. 120cm radan ja se hyppäsi todella hyvin. En uskoisi että olen ratsastanut sitä vasta muutaman viikon sillä minun on jotenkin todella helppo ratsastaa sillä, vaikka se onkin todella herkkä hevonen. Syy siihen miksi tykkään siitä niin paljon voi myös olla se että huomaan sen hypystä heti jos en ole ratsastanut lähes täydellisesti, sillä se reagoi aivan kaikkeen.



Viimeisenä hevosena oli vuorossa Kare. Kare oli paljon parempi ratsastaa kuin lauantaina. Se oli paljon keskittyneempi eikä enään juossut. Se hyppäsi varsinkin veryttelyssä todella hyvin! Teki napakoita, rauhallisia pyöreitä hyppyjä. Radalla hyppy vielä ajoittain kärsii siitä kun täytyy laukata paljon enemmän, mutta nyt se kyllä yllätti minutkin siitä miten hyvin hyppäsi. Esteet olivat kuitenkin 125-135cm ja Kare ei ollut siltikään oikeastaan ollenkaan puomeissa kiinni. Se hyppäsi oikeastaan paljon paremmin kun esteet olivat oikeasti jo aika isoja.



Kaiken kaikkiaan siis todella hyvä valmennus viikonloppu takana. Paljon uusia pikkujuttuja opittuna ja istuinluut kipeämpänä kuin varmaan koskaan on hyvä jatkaa treenejä itsekseen kohti pian alkavaa ulkokautta. Innolla odotan heinäkuuta jolloin saamme Tedin jälleen Virroille!

©Venla Kaleva

©Venla Kaleva

Tulevana sunnuntaina kilpaillaan Tampereella kevään viimeisissä hallikilpailuissa. Hevosista mukaan on lähdössä Kare, Karkki, Minttu ja Riia. Ensi viikolla pääsemme toivottavasti avaamaan ulkokisakauden Alahärmän Powerparkista. Kotona emme ole vielä ulkokentälle päässeet, mutta onneksi ilmat ovat nyt hieman lämmenneet joten toivottavasti parin viikon sisään saataisiin kenttäkin ratsastuskuntoon.

//Jenni

18. Rankka mutta sitäkin antoisampi viikonloppu, osa 1

©Venla Kaleva

Heippa taas!

Viikonloppuna treenattiin pitkästä pitkästä aikaa Ted Nätterqvistin kanssa. Miten ikävä minulla olikaan ollut hänen treenejään! Tästä eteenpäin kaikki valmennukset saisi myös minun puolestani järjestää kotonamme! En kestä miten paljon helpompaa oli kun ei tarvinnut lähteä valtavan hevoslauman kanssa minnekkään. Vaikka tykkäänkin lähteä kisa- ja valmennusreissuihin, on se aina silti oma hommansa pakata hevoset ja tavarat autoon ja olla niiden kanssa reissussa. Nyt kun valmennus oli kotona, pystyin myös menemään kaikilla hevosilla, mikä ei myöskään yleensä ole ollut mahdollista sillä autoomme mahtuu vain kolme.

Ted saapui Suomeen jo perjantai-iltana. Ilta meni paikkoja kierrellessä sillä hän oli tosiaan ensimmäistä kertaa valmentamassa luonamme. Kuulumisia piti myös totta kai vaihtaa ja niitä riittikin lähes vuoden ajalta! Tuntui hullulta että viime valmennuksesta oli tosiaan jo lähes vuosi aikaa, sillä Kemiössä oloni aikana en kertaakaan valmennukseen päässyt menemään.

Lauantaina tunnit alkoivat klo 9. Menimme perinteisesti aamulla sileää. Ratsastin aamulla kolme hevosta; ratsutettavana olevan Kertun 5v., Mintun ja myös ratsutettavana olevan Riian 7v. Teimme alkuverkaksi perinteistä "tolppatehtävää". Tehtävässä on 5 tai useampi estetolppa pitkällä sivulla uran sisäpuolella. Ensiksi ratsastetaan uraa pitkin kevyttä ravia ja käännellään voltit jokaisen tolpan ympäri. Sama toistetaan molempiin suuntiin sekä tehdään myös laukassa. Tehtävän ideanan on saada hevoset lämpimiksi ja taipumaan pohkeiden ympäri.
Seuraavassa vaiheessa hevosia aletaan työstämään enemmän. Voltit tehdään joka toinen oikealle joka toinen vasemmalle. Volteilla ajatellaan hieman avotaivutusmaisesti ja suunnan muutos kohta tehdään sulkutaivutusta. Tämä tehdään harjoitusravissa. Tällöin hevoset joutuvat jo ottamaan painoa takaosalle, mikä helpottaa seuraavaa vaihetta. Kertulle jo tämä oli hyvin vaikeaa sillä sillä ei ole vielä voimaa kantaa itseään tarpeeksi.
Seuraavaksi sama homma tehdään laukassa. Tällöin suunnanmuutos kohtaan tulee luonnollisesti myös laukanvaihto. Vaihdon voi tehdä myös ravin kautta jos suoraan vaihtaminen on vaikeaa. Tehtävän ideana on saada hevosten paino takaosalle, missä pienet voltit auttavat paljon. Tehtävästä on olemassa myös monia muita versioita. Minttu ja Riia suoriutuivat tästä tehtävästä hyvin, sillä ne ovat paljon valmiimpia ja vahvempia kuin Kerttu.

"tolppatehtävä"

Toinen harjoituksemme sileän tunnilla oli Hannunvaakuna puomitehtävä. Tehtävässä puomit ovat siis sijoitettuna neliöön. Jokaisen puomin takana tehdään voltti ulospäin ennen seuraavalle puomille menoa. Tehtävä tehdään molemmista suunnista ja se tehdään laukassa. Maneesissa tehtävä on paljon haastavampi kuin ulkona sillä tilaa on sivusuunnassa vähemmän. Tällöin voltit ovat melko pienet (n. 6m), joten kääntyminen ei ole helppoa. Kertulle myös tämä oli todella vaikeaa, mutta ratkaisimme asian tekemällä osan kohtista ravissa ja osan laukassa. Minttu ja Riia hieman kuumenivat ja alkoivat juoksemaan tehtävän loppua kohden.

"hannunvaakuna"

Päivällä pidimme parin tunnin lounas- ja teoriatauon. Teoriassa Ted puhui valmentautumisesta ja oman tason nostamisesta sekä siitä minkä verran voi ja tulisi hypätä viikossa. Itselleni asia ei kokonaisuudessaan ollut uutta sillä Ted on puhunut ennenkin samasta aiheesta, halusin kuitenkin että hän pitää teorian siitä sillä paikalla oli monia joille ajattelin tästä tiedosta olevan hyötyä.

Iltapäivällä olikin hyppytuntien vuoro. Hyppäsin kolmella hevosella; Mintulla, Karella ja Karkilla. Teimme aluksi kolmen esteen linjaa pienillä esteillä, sekä pelkkää kolmoissarjaa pienillä esteillä. Sen jälkeen veryttelimme vielä pelkällä pystyllä ja okserilla joita nostettiin vähän. Tämän jälkeen teimme ratamaisen harjoituksen ensin pienillä esteillä (80-90cm) ja sen jälkeen uudelleen itse haluamallaan korkeudella. Minttu ja Karkki hyppäsivät todella kivasti. Hieman molemmat juoksivat joissain kohdissa tai olivat hätäisiä, mutta pääosin kaikki toimi. Kare sen sijaan oli liian villi ja siitä johtuen todella keskittymiskyvytön. Sitä en edes saanut lauantaina niin hyväksi kuin olisin halunnut, mutta se kuitenkin parani loppua kohden.

Lauantain videot ovat valitettavasti puhelinlaatua, sunnuntailta on kuitenkin tulossa videokameralla kuvattua materiaalia.







Ajattelin että kirjoittaisin sunnuntailta postauksen erikseen joka tulisi huomenna tai ylihuomenna. Näin pystyn selittämään kummastakin päivästä tarkemmin ilman että postaus venyy tolkuttoman pitkäksi.

Hyvää maanantaita kaikille!

//Jenni 

17. Hevoset vuosien varrella, osa 2

Heippa taas!

Nyt vuorossa olisi jatkoa suuren suosion saaneelle postaussarjalle "Hevoset vuosien varrella". Sarjasta on tulossa vielä myös kolmas osa, sillä lisää hevosia on putkahdellut aina vain lisää ja lisää mieleen tätä kirjoittaessa.

Vuosi 2012 oli aikaa jolloin hevoset tulivat ja menivät sellaista vauhtia että ei itsekkään meinannut perässä pysyä. Ensin kesäkuussa 2012 sain käyttööni uuden ison ponin Twister V:n. Winski oli todella hevosmainen ison laukkansa kanssa. Se oli myös hyvin arka ja herkkä poni, mutta ajan kanssa yhteistyömme lähti toimimaan hyvin. Kilpailin Winskillä kausilla 2012-2014, joista kaksi viimeistä ponien 120cm tasolla.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, syksyllä 2012 päätimme vaihtaa Luumu-ponin hevoseen. Syynä vaihtoon oli se että emme olleet saaneet Luumua myytyä ja vaihto tuntui siinä vaiheessa ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Vaihdossa minulle tuli pieni, hassu rakenteinen, äärettömän kiltti ja järkevä tamma Kiddy Queen. Kiddy oli siis ensimmäinen hevoseni, jolla kilpailin kausilla 2013-2014 pääosin 110cm tasolla. Kesällä 2014 myimme Kiddyn ratsastuskouluun Kangasalalle.

©Salla Kuikka

Loppu syksystä 2012 minulle tarjottiin kilpailtavaksi jälleen uutta ponia, tällä kertaa ruotsalaista lehmänkirjavaa tammaa Pocahontasta. Ja koska olen aina ollut huono sanomaan ei hevostarjousten suhteen, muutti Poksu meille. Alku ei ollut Poksun kanssa helpoimmasta päästä. Kisoissa se jäi portille hyppimään ja kotona se kiikutti minua kuin märkää rättiä esteeltä toiselle. Lopulta palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen tuon todella herkän ja varovaisen tamman kanssa ja sen jälkeen olimme lähes voittamattomia 110cm tasolla. Poksun kanssa saavutin myös hämeen ponimestaruus hopeaa ja pronssia. Myimme Poksun syksyllä 2014 samalle virtolaiselle perheelle joilla Roope oli ja Poksu on heidän omistuksessaan edelleen. Se myös asuu meidän tallillamme tänäkin päivänä.

©Vaasan Urheilukuvaus

Keväällä 2013 puhalsivat jälleen uudet tuulet. Tällä kertaa minulle tarjottiin erittäin kokenutta, mutta sitäkin erikoisempaa ruunaa Rio Nuevoa. Aluksi äitini ei ollut kovinkaan innostunut tästä diilistä, sillä käsityksemme hevosesta oli tässä vaiheessa vielä täysin väärä. Lopulta kuitenkin hän suostui ja Niilo muutti meille toukokuussa. Yhteistyö Niilon kanssa jäi valitettavasti lyhyeksi sen myymisen vuoksi, mutta vajaassa vuodessa se ehti opettaa minulle enemmän kuin mikään muu hevonen. Niilo oli todella tarkka mm. siitä miten ratsastit esteelle. Jos myötäsit sekuntiakin liian aikaisin, se sanoi että hyppää keskenäsi. Niilon kanssa ehdin saavuttaa hämeen juniori mestaruus kultaa sekä junioreiden hallimestaruus kultaa. Vaikka vähäiset yhteiset tuloksemme ovatkin hyvät, en koskaan tiennyt radalle mennessäni lähdetäänkö kotiin ruusukkeen kanssa vai hiekkaisilla housuilla!

©Maiju Leiponen

©Veera Anttonen

Niilon muutettua uuteen kotiin kevät talvella 2014 alkoi yhteistyöni LRK:n kanssa kunnolla. Ensiksi maaliskuussa 2014 saapui pieni pippurinen, nykyisin jo varmastikkin kaikkien tuntema tamma Evita van Het Muggebos. Alku tai oikeastaan ensimmäinen puoli vuotta oli Evitan kanssa kaikkea muuta kuin helppoa! Evita pelkäsi lähes kaikkea mitä tein selässä ja myös sitä jos yritin olla tekemättä mitään. Se käytännössä vain ryntäili paikasta toiseen ja hyppääminen oli oikeastaan mahdotonta. Kuitenkin kun se lopulta alkoi luottamaan minuun, syntyi meille yhteistyö jonkalaista minulla ei ole ollut vielä minkään hevosen kanssa. Vaikka välillä maistelinkin Evitan ansiosta hiekkaa oikein huolella, päällimäisenä mielessä on se kuinka kova työni lopulta palkittiin ja ehdimme Evitan kanssa saavuttaa lähes kaiken mitä sen hyppykyvyn rajoissa pystyimme. Hienoin kokemus Evitan kanssa ehdottomasti oli junioreiden hallimestaruus pronssi vuonna 2015, sillä silloin Evita ylitti kaikkien odotukset sekä itsensä! Lisäksi saavutimme Evitan kanssa TEHO:n juniorisarjan 1. tilan 2015 ja 2. tilan 2016. Sekä hämeen juniorimestaruus kultaa 2015 ja juniori joukkuemestaruus hopeaa samana vuonna.  Ostimme Evitan vuonna 2015 ja myimme sen viime kesänä (2017) aivan ihanaan kotiin Jyväskylään yli neljän yhteisen vuoden jälkeen.

©Tanja Ukkonen

©Maiju Leiponen

©Minttu Nertamo

Seuraavana, huhtikuussa 2014 saapui myös LRK:lta iso, virolainen tamma Arctica. Assi tuli minulle alunperin vain kilpailtavaksi, mutta ostimme sen heti kesällä 2014. Yhteinen ura Assin kanssa oli hyvin rikkonainen monistakin syistä. Lopulta sen kilpaura päättyi kesällä 2015 alunperin harmittomaan kaatumiseen, mutta jonka seurauksena siltä löydettiin vanhat merkittävät vammat kaularangasta ja jotka kipeytyivät kaatumisen jälkeen. Nykyisin Assilla ei enään ratsasteta, mutta meillä on siitä jo yksi viime kesäinen varsa ja toivon mukaan saisimme kesällä 2019 toisen.

©Vaasan Urheilukuvaus

©Maiju Leiponen

©Kaisa Seppä

Kausilla 2014-2015 allani nähtiin myös rautias, kuuma tamma West Side Prunella. Nella oli erään tuttumme hevonen, joka halusi minun kilpailuttavan sitä hänen itse odottaessaan vauvaa. Nellalla saavutin monia voittoja ja sijoituksia 120cm tasolla, sekä sijoituin Animagi Junioricupissa 5. sijalle 2015. Nella jouduttiin valitettavasti lopettamaan tänä talvena sen ollessa 19-vuotias.

©Taru Kainomaa

©Maiju Leiponen

Syksyllä 2014 emme varsinaisesti edes etsineet hevosta, olimme vain puhuneet että jos jokin sopiva nuori hevonen tulisi vastaan voisimme harkita hevosen ostoa. Nuori hevonen tuli kuin tulikin vastaan ja se oli suuri, kimo Ekyriels. Eki oli kaikkea mitä olin aina sanonut että en halua hevosen olevan; ISO JA KIMO! Vaikka se täyttikin kaikki kohta "ei tälläistä hevosta"-listallani, muutti se talliimme marraskuussa 2014. Eki oli tuolloin 5-vuotias, mutta hyvin raaka ja arka sellainen. Oikeastaan minusta tuntuu vasta nyt, neljä vuotta myöhemmin että se alkaa pikku hiljaa aikuistumaan. Näistä kuvistaa huomaa myös hyvin kuinka tumma Eki on ollut meille tullessaan!

©Maiju Leiponen

©Tanja Ukkonen

Ekiä ostaessamme kokeilin myös toista, vielä hieman isompaa, mutta mustaa hevosta. Tämä hevonen oli Fresco Diaz Z. Vaikka emme koskaan Frescoa ostaneetkaan, se kuitenkin päätyi talliimme. Syynä siihen oli jälleen kerran perinteinen "tää on vähän tämmönen outo eikä mee kaupaksi niin otatko sä sen?" Frescolla ehdin kilpailla kausilla 2015-2016, kunnes se lopulta meni kaupaksi. Se oli todella erikoinen ja hyvin iso hevonen, Piia Pantsun sanoin kolme kokoa liian iso minulle. Kaikesta huolimatta tykkäsin siitä valtavasti!

©Josefiina Maijala

//Jenni

16. Ypäjä Easter Show

Moikka ja hyvää alkanutta viikkoa!

Viime viikonloppuna kilpailimme kauden toisissa kilpailuissa, tällä kertaa Ypäjällä. Mukana hepoista olivat vain Minttu ja Kare, sillä Eki parantelee yhä kolhuaan. Hyppäsimme Ypäjällä kolme päivää (pe-su), mutta kisat alkoivat perjantaina onneksi niin myöhään että saimme lähteä vasta perjantai-aamuna. Oli jotenkin hassua lähteä pitkästä aikaa pidempään kisareissuun, sillä edellisen kerran olimme olleet "yökisoissa" viime toukokuussa!

Perjantaina aloitin Mintulla ihan vaan pikkuluokalla 100cm joka oli avoin nuorille hevosille. Minttu oli melko jännittynyt kun pääsimme pyörimään radalle ennen luokan alkua, mutta ehti jo onneksi vähän rentoutua sinä aikana mitä radalla ehdimme olla. Itse suorituksen aikana Minttu oli kuitenkin edelleen aavistuksen jännittynyt, mutta oli kuitenkin menossa kaikille esteille hyvin. Saimme radalla yhden todella turhan pudotuksen.
Kare aloitti heti perjantaina 120cm tasolla. Se oli aavistuksen villi, mutta se ei Karen kanssa ikinä ole pahitteeksi. Sekin hieman katseli laitoja ja ja esteitäkin. Tästä huolimatta se hyppäsi hyvän 0/4 tuloksen, ollen harmittavasti ensimmäinen ei sijouttunut.

Lauantai-aamu päivä meni heppoja talutellessa ja äidin oppilasta autellessa. Omat luokkani nimittäin alkoivat vasta 16.45 iltapäivällä. Minttu hyppäsi lauantaina nuorten hevosten 110cm. Se oli jo todella paljon rennompi ja myös paremmin ratsastettavissa radalla. Se hyppäsi hyvän 0vp tuloksen ja oli jaetulla 1. tilalla, sillä luokassa oli arvosteluna A.0.0.
Kare jatkoi lauantaina 120cm ollen jo paljon keskittyneempi kuin perjantaina. Se hyppäsi myös 0vp tuloksen sijoittuen luokassa 13.





Sunnuntaina Minttu jatkoi 110cm tasolla avoimessa aluetason luokassa. Se oli jo aavistuksen väsynyt, mutta tsemppasi radalla hyvin. Saimme yhden pudotuksen perusradalla, jonka voi laittaa täysin kuskin piikkiin.
Myös Kare oli jo vähän väsynyt sunnuntaina. Sekin kuitenkin tsemppasi radalla super hyvin ja ensimmäistä kertaa ehkä ikinä tosissaan yritti tehdä kaikkensa ettei osu puomeihin vaikka väsy painoikin jo jaloissa. Saimme yhden turhan pudotuksen 125cm luokassa, jonka voi myös laittaa täysin kuskille.

Kotimatkalla Ypäjältä poikkesimme myös LRK:lla nappaamassa kyytiin yhden uuden hevosen. Kyseessä on 9-vuotias tamma Caracole. Karkki tuli minulle siis kilpailtavaksi myyntiä ajatellen. Muutenkin hevosmääräni on kasvanut nyt viikossa kolmesta hevosesta seitsemään, sillä myös muutamia uusia ratsutettavia on saapunut. Olen todella innoissani kun pääsen taas ratsastamaan koko päiväisesti!

Olen myös super innoissani sillä ensi viikolla on tiedossa pitkästä aikaa Tedin valmennus. Tällä kertaa valmennus järjestetään meillä kotona, mikä helpottaa minua hurjasti kun pystyn osallistumaan ihan kaikilla hevosilla. Valmennukseen on tarjolla vielä muutamia vapaita paikkoja, lisätietoja saa minulta tai äidiltäni facebookin kautta tai puhelimitse.

kuvat ©Annika Mäki
//Jenni

15. Opetuksen ja opettamisen merkitys

Moikka taas!

Viime aikoina on paljon puhuttu laadukkaan valmennuksen ja opetuksen merkityksestä ja siitä kuinka siihen tulisi panostaa. Aloin itse miettimään asiaa ja sitä mitä laadukas opetus minulle merkitsee. Nyt pitkän pohdinnan jälkeen päätin että myös minä haluan hieman jakaa ajatuksiani asiaan liittyen.

Minulle laadukas opetus ja valmennus ei ole sitä että valmennus on mennyt hyvin ja ongelmia ei ole ollut. Se on sitä kun tunnin jälkeen minulla on tunne että olen oivaltanut jotain uutta. Tällöin myös ongelmia on voinut olla ja melko varmasti onkin ollut, mutta olen itse valmentajan avustuksella löytänyt tavan ratkaista ne.

Minulle laadukas opetus on myös sitä että valmentaja tietää mitä tekee ja mistä puhuu. Tämän asian tulee myös välittyä oppilaalle, sillä silloin oppilas voi luottaa valmentajaan ja tämän sanomisiin 150%. Hyvä valmentaja ei kuitenkaan kerro suoria ratkaisuja ongelmiin, vaan niitä joutuu etsimään osittain myös itse. Tällöin oppilas joutuu oikeasti ajattelemaan asioita itse ja varmemmin myös todella oppii. Hyvä valmentaja osaa myös arvioida ratsukon tason niin että tehtävät tarjoavat hänelle haastetta, mutta eivät ole kohtuuttoman vaikeita.

Mielestäni myös yksi hyvän valmentajan merkki on se että hän osaa soveltaa tehtäviä ratsukon tason mukaan. Hyvin harvoin ryhmät nimittäin ovat täysin tasaisia. Ja jotta ratsastajat ja hevoset kehittyisivät, hyvä valmentaja osaa myös vaatia ratsastajilta ja hevosilta heidän tasonsa mukaan, ja sopivasti hieman enemmänkin. Hyvällä valmentajalla/ratsastuksenopettajalla on myös auktoriteettia. Hän ei ole pelottava tai liian ankara, mutta auktoriteetin ansiosta oppilaat eivät kyseenalaista häntä. Tällä on myös hyvin iso merkitys juuri siihen nimenomaiseen oppimiseen.

Kun taas tullaan siihen mikä merkitys laadukkaalla opetuksella on lajimme tulevaisuuteen, voidaan todeta sen olevan välttämätöntä. Niin kuin monet muutkin hevosalalla, olen myös itse huolissani siitä kuinka ratsastuksen harrastajien määrä pienenee. Toinen asia josta myös ollaan huolissaan on kilpailujen lähtijä määrät. Vaikka nykyiset lähtömaksut varmastikkin ovat yksi syy lähtijämäärien tippumiseen, uskon että toinen suuri syy on nimenomaan harrastajamäärän vähentyminen. Luulen että asiaan ei vain ole vielä muutama vuosi sitten kiinnitetty niin paljon huomiota, sillä se ei ole vielä näkynyt kisaradoilla. Nyt samalla kun vanhaa kilpailevaa väkeä lopettaa ja uutta pitäisi tulla tilalle, ei olekkaan sitä uutta porukkaa.

Itse näen asian haasteena ratsastuskouluille. Sillä ne ovat nimenomaan niitä tahoja joiden tulisi luoda uusia innokkaita harrastajia, niitä jotka pikkuhiljaa kehittymisen myötä siirtyvät myös kilparadoille. On fakta että kaikki tulevaisuuden suomalaiset kilparatsastajat eivät voi olla meidän nykyisten kilparatsastajien tai muiden hevosalanammattilaisten jälkikasvua. He ovat vain murto-osa siitä joukosta jonka enemmistön tulisi olla nimenomaan niitä lapsena hevosista innostuneita, tavallisten perheiden kasvatteja.

Kun mietin aikaa taaksepäin omaan lapsuuteeni, omalla tallillamme pyöri aina muita lapsia. Innokkaita hoitajia riitti niin paljon että hitaimmat jäivät ilman hoitohevosta vaikka kaikilla hevosilla oli kolmekin hoitajaa. Kun katselen arkea tallillamme nyt, en näe enään samaa innostusta ja kiinnostuneisuutta. Ihmiset käyvät ratsastamassa, mutta muu homma ei kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Mikä on ajanut asiat tähän pisteeseen?

Tässä vaiheessa mielestäni suureen rooliin astuu opetuksen laatu ja sen laadun merkitys. Heti harrastuksen alkuvaiheessa saadulla laadukkaalla ja tavoitteellisella opetuksella luodaan motivaatiota kehittyä. Tällöin myös innostus lajia kohtaa kasvaa, kun huomaa pääsevänsä eteenpäin.

Toivon että pystyisin tulevaisuudessa myös itse vaikuttamaan lajimme tulevaisuuteen ja jakamaan omaa, koko ajan karttuvaa tietämystäni myös muille. Itseäni ratsastuksen opettamisessa kiehtoo tiedon jakamisen lisäksi myös se että jokaisesta tunnista jonka pidät opit myös itse jotain uutta. Tästä johtuen olenkin alkanut vakavasti harkitsemaan ratsastuksenohjaajan tutkinnon suorittamista. Tällöin pääsisin opettamaan ja innostamaan nimenomaan niitä uusia mahdollisia tulevaisuuden kilparatsastajia.

kuvat ©Heidi Lammi

//Jenni

14. Kilpailukauden avaus

Moikka!

Viime viikolla pääsimme viimein avaamaan kilpailukauden. Oli niin hauskaa päästä pitkästä aikaa radalle! Koska edellisistä kilpailuista oli ehtinyt kulua jo yli kolme kuukautta pelkäsin hieman olevani jopa ruosteessa, mutta onneksi turhaan. Oli myös niin kivaa olla kilpailussa kun sai taas tehdä asiat omalla vanhalla tutulla kaavalla. En ollut oikeastaan ennen edes ajatellut kuinka paljon juuri nuo rutiinit vaikuttavat omaan ratsastukseen sekä sitä kautta tuloksiin.

Kisoissa meillä mukana olivat vain Kare ja Minttu, sillä Eki satutti oikean etujalkansa muutama viikko sitten ja sen vuoksi joutuu olemaan kevyemmällä hetken aikaa. Nyt jalka kuitenkin näyttää onneksi paremmalta, mutta se ultrataan vielä uudelleen parin viikon kuluttua. ¨

Molemmat hevoset hyppäsivät hyvin ja olivat virkeitä Seinäjoella. Minttulla hyppäsin ensimmäisissä yhteisissä kilpailuissamme pikkuluokat 100cm ja 110cm. Minttu hyppäsi hyvän 0/0 tuloksen ensimmäisellä radalla sijoittuen 6. Toisella radalla Minttu oli jo hieman väsynyt saaden yhden pudotuksen. Kuitenkin fiilis myös toisella radalla oli hyvä, ajoittain jopa parempi kuin ensimmäisellä.

Kare hyppäsi myös todella hyvin huolimatta ei niin hyvästä kuolain valinnasta. Uusi kuolain jota olen nyt kokeillut kotona muutamia kertoja ei kisoissa toiminutkaan yhtään toivotulla tavalla. Koska Karessa on kisoissa paljon enemmän painetta kuin kotona, se myös tulee todella paljon enemmän kättä kohti. Kun näin kävi, oli kuolain sittenkin liian vahva, mikä teki Karen oikeastaan täysin tyhjäksi edestä.
Huonosta ratsastettavuudesta huolimatta se hyppäsi 110cm 0/0vp sijoittuen 4. ja myös 120cm puhtaasti ollen ensimmäinen ei sijouttunut.

Nyt muutama viikko treenitaukoa välissä minkä jälkeen kilpaillaan pääsiäisenä järjestettävässä Ypäjä Easter Showssa molempien hevosten kanssa. Toivon mukaan myös muutaman viikon kuluttua saamme uutta hevosvahvistusta tiimiimme, mutta siitä kerron lisää myöhemmin.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

//Jenni

13. Hevoset vuosien varrella, osa 1

Moi kaikille!

Ihanaa kun viimein pitkän talven jälkeen alkaa olemaan kevään merkkejä ilmassa. Huomaa kuinka hevosetkin päivällä nauttivat tarhassa kun saavat nukkua auringonpaisteessa, joka oikeasti jo vähän lämmittää! Huomaan myös itse olevani paljon pirteämpi nyt kun päivä on pidentynyt ja on pidempään valoisaa.

Viime postausta kirjoittaessani katseeni harhautui ajatuskatkoksen myötä hetkeksi huoneeni seinille. Siinä samalla kun katselin seinällä roikkuvia kehystettyjä valokuvia, mietin kuinka monellakaan hevosella olen vuosien saatossa kilpaillut, saati ratsastanut. Seinällä roikkuvista viidestätoista kuvasta yhdessätoista komeili nimittäin eri hevonen, eikä joka hevosesta edes ole kuvaa!
Siitä sitten lähti ajatus postaussarjaa, jossa kertoisi lyhennetyn tarinan jokaisesta hevosesta jota olen ratsastanut pidemmän aikaa. Koska hevosia on todella monta toteutan tämän postaussarjana, jonka osia putoilee blogin puolelle muiden postausten lomassa.

Aivan aluksi haluan myös sanoa jotta kenellekkään ei tule väärää kuvaa että kaikki, varsinkin alkuaikojeni ponit ovat tehneet myös tunteja ratsastuskoulussamme. Yhtäkään niistä ei siis ole ennen vuotta 2010 ostettu pelkästään minun käyttööni.

Aloitetaan aivan alusta eli vuodesta 2000. Silloin, ollessani 2-vuotias sain ensimmäisen oman ponini, M.N. Hermeksen eli Hemmon. Miten hassulta se kuulostaakin, ostaa nyt 2-vuotiaalle oma poni, mutta niin minulle kävi. Hemmo on n. 120cm korkea, todella mukavuuden haluinen russponi, joka inhoaa laukkaamista ja hyppäämistä sillä nuo molemmat asiat ovat sen mielestä liian raskaita. Jos ratsastaja kuitenkin erehtyi pyytämään laukkaa, Hemmo pukitti ja kunnolla!
Hemmo elelee rauhallista eläkelläis-elämää edelleen tallillamme ja tekee lasten talutustunteja 1-2 kertaa viikossa. Nuoremmalla iällä Hemmo toimi täysipainoisesti tuntiponina. Hemmolla on ikää siis jo 29-vuotta!

Seuraavaksi, vuonna 2002 talliimme saapui pieni, lehmänkirjava kiusankappale nimeltään Brioso, tutummin Riku. Riku oli n. 100cm korkea shetlanninponi, jolta eivät metkut loppuneet kesken. Varsinkin kun työnteko alkoi käydä liian rankaksi, alkoi Riku ottamaan pukkilaukka lähtöjä kentän toisesta päästä. Rikun kanssa minulle kehittyi erittäin hyvä tasapaino!
Rikun myimme vuonna 2011.

Toinen shetlanninponi, joka oli oikeastaan pääosassa aivan kilpaurani alussa oli hieman Rikua isompi, musta ja todella reipas tamma Kiltsi eli Kiltsu. Kiltsu hyppäsi shetlanninponiksi todella hyvin ja kilpailinkin sillä seuratasolla 70cm tasolle saakka. Kiltsu oli täysin Rikun vastakohta, reipas mutta äärettömän kiltti. Se ei koskaan pukittanut tai edes pelännyt mitään.

Ja koska kiinnostukseni kilparatsastukseen vain kasvoi kasvamistaan äidin ja tätini Maijun mukana kisoja kiertäessä oli minulle ostettava isompi poni. Ensimmäinen oikea kilpaponini Robinson eli Roope muutti talliimme vuonna 2006. Roopea ennen olin jo hypännyt myös isommilla tuntiponeillamme, mutta Roopen kanssa pääsin harjoittelemaan kunnolla. Roope oli täydellinen harjoittelu- ja ensi kilpaponi. Se oli äärettömän kiltti ja simppeli ratsastaa ja sen hypyt olivat todella helpot istua. Kisoissa Roope saattoi väijyä, mutta kun ratsasti tarpeeksi napakasti, se totteli.
Vuonna 2008 aloitin kilpailemaan aluetasolla ja osallistuin Roopella Hevoshullu Powercupiin. Vuonna 2010 aloitimme kansallisen kilpailu-uramme sijoittuen Hevoshullu pikkuponi cupissa sijalle 5. Paransimme sijoitusta pikkuponi cupissa jokaisella seuraavalla kaudella, sijoittuen 2011 sijalle 4. ja 2012 sijalle 3. Vuonna 2011 edustin myös ensimmäisissä pohjoismaiden mestaruuksissa nimenomaan Roopella.
Myimme Roopen vuonna 2013 seitsemän yhteisen vuoden jälkeen, mutta ostimme sen takaisin tuntikäyttöön viime keväänä.

Toinen hyvin pitkä aikainen kilpakumppanini oli musta iso poni Gembloux eli Gemblu. Gemblun ostimme vuonna 2007 sen ollessa vasta 5-vuotias. Syynä  nuoren ponin ostoon oli se että tajusimme että meillä ei tule olemaan varaa ostaa "valmista", parempaa ponia muutaman vuoden kuluttua. Koska olin niin nuori ja hyvin pienikokoinen, en ensimmäiseen vuoteen saanut edes ratsastaa Gemblulla. Odotin kuin kuuta nousevaa sitä päivää että pääsen istumaan tuon ison hienon ponin selkään ja lopulta se päivä koitti.

ensimmäinen ratsastus keväällä 2008

Seuraavaksi jouduin kuitenkin odottamaan taas lähes vuoden ensimmäistä hyppykertaa. Gemblu ei nimittäin nuorempana ollut simppeleimmästä päästä hypätä. Se hyppäsi valtavan isosti, veti päätä alas esteiden takana ja köyri. Alussa ohjeet hypätessä olivatkin "kun se laskeutuu, vedä ohjista niin lujaa kun jaksat". Pikkuhiljaa yhteistyö kuitenkin alkoi sujumaan huolimatta muutamista kerroista kun Gemblu kiikutti minua täysiä ympäri maneesia ainakin 10 kierrosta sekä välillä jopa ulos maneesista tai kentältä.
Yhteisten vuosiemme aikana ehdimme saavuttaa hämeen alueen ponimestaruus kultaa, aluejoukkuemestaruus kultaa ja pronssia, poni GP 5. sijan sekä edustaa vuonna 2013 pohjoismaiden mestaruuksisssa. Myimme Gemblun kesällä 2015 kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen.

Vuonna 2009 sain ensimmäisen ylläpitoponini, kauniin läsipäisen ruunan Stuifduin's Julianin eli Jullen. Julle oli oikea ketkuilija. Se osasi kääntyä ympäri nopeammin kuin kerkesit "kissa" sanomaan ja saattoi tehdä sen viisikin kertaa peräkkäin samassa kohdassa saman ratsastuksen aikana. Hypätessä se oli myös todella väijy ja sen vuoksi usein putosinkin. Hankaluuksista huolimatta kuuluin Jullella hämeen aluevalmennus renkaaseen ja  pääsin kilpailemaan sen kanssa 100cm tasolle saakka. Vuonna 2011 Julle kuitenkin myytiin.

Syksyllä 2009 aloimme kuitenkin miettimään valmiimman ponin ostoa Gemblun ollessa vielä melko hankala. Maiju oli tuolloin lähtenyt jo maailmalle, joten loogisimmalta tuntui että hän katseelee minulle ponia ulkomailta. Keväällä 2010 sitten saapuikin kaunis, saksalainen tamma Loony eli tutummin Luumu. Aluksi homma Luumun kanssa toimi, ehkä kuitenkin hieman "vanhalla painolla". Se oli nimittäin ollut ennen minua 16-vuotiaalla pojalla. Hetken kuluttua iso, kuuma, herkkä poni oli 12-vuotiaalle aivan liikaa ja hyppäämisestä ei tullut mitään. Ja koska luottamus ehti menemään täysin, ei Luumu alkanut koskaan enää kulkemaan kanssani. Lopulta syksyllä 2012 vaihdoimme Luumun ensimmäiseen hevoseeni Kiddy Queeniin.

Tässä välissä minulla kerkesi olemaan käytössä myös kaksi Klockas pikkuponia. Ensin syksyllä 2011 tuli aivan ihana kokenut ruuna Klockas Baron. Bartsi ei ollut simppelein poni ratsastaa, sillä se oli todella tarkka hypätessä tuntuman suhteen sekä myös melko väijy. Yhteistyö alkoi kuitenkin sujumaan todella kivasti ja odotin innolla tulevaa kilpailukautta. Bartsin kanssa huono tuuri kokeneiden ponien suhteen kuitenkin vain jatkui, sillä oltuaan meillä muutaman kuukauden alkoi se ontumaan selittämättömästi. Ennen ontumisen alkua olin ehtinyt kilpailla sen kanssa yhdet aluekilpailut tasolla 90cm ja käymään maajoukkuekatsastuksissa. Käytimme Bartsia valehtelematta ainakin 10 kertaa klinikalla ja eri klinikoilla, mutta mitään syytä ontumiselle ei koskaan löydetty. Maalis-huhtikuussa 2012 Bartsi muutti takaisin kotiin kasvattajilleen ajatuksena että se saa jäädä eläkkeelle ja laiduntaa kesällä varsojen kanssa. Se jouduttiin kuitenkin lopettamaan melko pian kotiin muuton jälkeen äkillisen tilanhuononemisen vuoksi...

Bartsin lähdettyä minulle tuli "tilalle", nuori, kerran varsonut kimo tamma Klockas Fiorella. Fia oli todella sympaattinen ja miellyttämisen haluinen poni. Sen kanssa kerkesin kilpailemaan kuitenkin vain seuratasolla 80cm korkeudella, sillä kasvoin yllättäen talvella 2012-2013 niin paljon pituutta että sirorakenteinen Fia jäi auttamatta aivan liian pieneksi. Fia muutti takaisin kotiin maaliskuussa 2013, mistä se myöhemmin meni uudelle ratsastajalle.

Tässä siis ensimmäinen osa "hevoset vuosien varrella"- postaussarjaan. Jotta kaikki ei menisi liian loogisessa aikajärjestyksessä, joudun seuraavassa osassa hyppäämään vielä takaisin vuoteen 2012.

Onko tämän tyyppisiä postauksia mielenkiintoista vai tylsää lukea?

//Jenni

12. Pakkaskuulumisia

Moikka taas!

Talvi on tänä vuonna taas paljastanut todellisen luonteensa täällä pohjolassa muutaman vuoden tauon jälkeen, ja sotkenut suunnitelmat totaalisesti. Meillä Virroilla pakkaslukemat ovat keikkuneet viimeiset kaksi viikkoa -15 ja -30 asteen välillä, mikä on hankaloittanut treenaamista melkoisesti. Onneksi kuitenkin keskipäivällä on ollut sen verran lauhempaa että ratsastaa on voinut, mutta kunnon toppavaatteiden kanssa. Itse pyrin siihen että aina pystyisin liikuttamaan hevosia edes kevyesti kovillakin pakkasilla. Kunnon treenin pakkasrajana pidän n. -20 astetta, sillä silloin kylmä ilma alkaa ottamaan jo henkeen. Nyt viimein pakkasten lauhduttua hevoset ovatkin olleet melkoisen vireitä, mutta ainakin tähän asti kyydissä on pysytty.

Kuten varmasti jotkut instagramin puolelta huomasivatkin, pääsimme toissa viikonloppuna tekemään myös kunnon estetreeniä kaikilla kolmella hevosella pakkasista huolimatta. Maiju oli siis pikavisiitillä Ranskasta, joten käytin nämä muutamat päivät heti hyödyksi. Lauantaina hyppäsimme Ekillä ja Mintulla, jotka molemmat hyppäsivät super hyvin. Erityisesti Eki tuntui todella hyvälle ja tuntuu että olen vihdoin löytänyt "uusia nappuloita". Odotan todella innolla tulevaa kilpailukautta sen kanssa, jos vaikka saataisiin tuo sama fiilis pysymään myös radallakin.

Yesterday we trained little bit with @maijumallatofficial. Both horses were jumping so well! #training#showjumping#teamkammonen#mallatinratsutila#kohtikautta2018

Henkilön JENNI KAMMONEN (@teamkammonen) jakama julkaisu Helmi 25, 2018 kello 12.02 PST

Sunnuntaina oli Karen vuoro. Kare hyppäsi myös hyvin ja tuntuu että sen putoamaan ehtinyt hyppykunto on jo tässä kuukauden aikana noussut todella paljon. Kokeilin Karelle myös uutta kuolainta mikä toimi ainakin tässä kohtaa hyvin. En ole vieläkään löytänyt sille kuolainta joka toimisi täydellisesti, mutta tämä on onneksi taas jo parempi kuin edellinen.

Tänään oli Karen vuoro hypätä. Kare hyppäsi super hyvin! Kokeilin myös samalla uutta kuolainta, joka toimi oikein hyvin. @maijumallatofficial #teamkammonen#training#mallatinratsutila#showjumping

Henkilön JENNI KAMMONEN (@teamkammonen) jakama julkaisu Helmi 25, 2018 kello 10.59 PST

Tarkoituksemme oli aloittaa kilpailukausi viime sunnuntaina Seinäjoelta, mutta juuri tuon kylmyyden vuoksi päätimme siirtää aloitusta viikolla. Hevosautomme on nimittäin seissyt pihassa ajamatta juuri nämä kylmimmät viikot, joten jo sen liikkeelle saaminen hajottamatta mitään olisi ollut todella hankalaa. Onneksi tälle viikolle on luvattu jo lauhempaa, joten josko tänä sunnuntaina pääsisimme viimein mekin palaamaan kisakentille.

Olen super innoissani tulevasta kaudesta, kun pääsen taas itse miettimään mitä kisoja haluamme hypätä. Vaikka pärjään kilpailuissa täysin myös itsenäisesti, on silti todella ihanaa päästä taas kiertämään kisoja niin että äiti on mukana. En ollut ennen oikeastaan ajatellut kuinka paljon se vaikuttaa, mutta viime kaudella huomasin tietyn varmuuden puuttuvan koko hommasta, kun äiti ei ollutkaan yhtäkkiä aina mukana. Uskon tuon johtuvan siitä että olen tottunut siihen että äiti laskee aina aikataulut. Silloin minun tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin ratsastukseen, koska äiti kertoo milloin menen veryttelyyn, koska alan hyppäämään, milloin pitää olla valmis ja niin pois päin. Kun tuo kaikki piti hoitaa yhtäkkiä itse, se oli yllättävän stressaavaa ja huomasin ratsastukseni kärsivän. Nyt kuitenkin päästään palaamaan takaisin vanhaan totuttuun systeemiin ja toivon sen tuovan puuttuvan varmuuden takaisin myös radoille.

Oletteko te päässeet jo aloittaamaan kilpailukauden? 

//Jenni

11. Piia Pantsun valmennus 14.02.2018

Huomenta!

Eilen laittelin jo instagramin puolelle pientä sneak peekiä meidän keskiviikon valmennuksista. Meillä oli siis keskiviikkona Piian treenit Lehtimäellä, missä mukana oli Eki ja Minttu. Karea en voinut vielä ottaa sillä en ole ehtinyt klippaamaan sitä vielä ja sillä on myös hieman liian huono hyppykunto valmennukseen tällä hetkellä. Onneksi ensi viikolla saadaan sekin klipattua, kun eläinlääkäri tulee raspaamaan muita hevosia.

Emme hypänneet valmennuksessa varsinaista rataa lainkaan, vaan teille enemmän tekniikka ja voima harjoituksia. Aloitimme molemmat tunnit kuudella puomilla, jotka olivat keskellä maneesia 6m välein. Ravailimme ensin muutamia kertoja puomien yli, jonka jälkeen otimme jalustimet pois jalasta. Ravasimme vielä ilman jalustimia muutamia kertoja puomien yli. Muun tilan käytimme tekemällä avo- ja sulkutaivutuksia sekä temponmuutoksia.
Seuraavaksi teimme puomeja laukassa. Tarkoituksena oli että hevoset pysyisivät aivan suorina, eivätkä vaihtaisi laukkaa puomeilla. Tämä ei ilman jalustimia olekkaan enään niin helppo juttu, sillä pienikin oman painon heilahdus saa hevosen vaihtamaan. Tässä tehtävässä huomasi varsinkin Mintun kanssa että oma painoni valuu todella helposti hieman vasemmalle, sillä Minttu vaihtoi ensin joka kerta neljännellä puomilla, kun en saanut pidettyä itseäni enää keskellä. Muualla teimme myös laukassa temponmuutoksia ja pyrimme saamaan hevoset hyvin suoriksi ja ahkeriksi takaosasta.

Hyppäämisen aloitimme yksittäisellä pystyllä, jonka edessä oli reilu 3m etäisyydellä kavaletti. Tehtävän tarkoituksena oli hieman jumpata hevosia. Tulimme pelkkää pystyä pari kolme kertaa, jonka jälkeen lisäsimme mukaan kavaletin jolta oli reilun 13m etäisyys okserille. Mintun ryhmän kanssa teimme ensin pelkkää pystyä ja kavalettia ja sen jälkeen pelkkää okseria ja kavalettia.

Tämän jälkeen hyppäsimme koko okseri-kavaletti linjaa, vaihdoimme suuntaa päädyssä olevalla kavaletilla ja hyppäsimme okseri-kavaletti linjan toiseen suuntaan. Linjalla välit olivat reilu 13m, eli molempiin väleihin tuli kolme askelta. Toistimme saman kaksi kertaa. Teimme molemmilla kerroilla kiemuran kavaletin yli eri päin. Eki teki tätä tehtävää koko ajan todella hyvin. Se laukkasi oksereilla hyvin loppuun asti, mutta ei juossut. Emme hypänneet kovin isoa, enemmänkin vain leveitä mutta ei kauhean korkeita oksereita. Tämä sen vuoksi, että tehtävän tarkoituksena oli että hevoset joutuisivat käyttämään voimaa. Minttu alkoi käyttämään voimaa jopa vähän liiankin paljon, jonka vuoksi itselläni alkoi olla ongelmia pysyä kyydissä isoissa, hitaissa ja pyöreissä hypyissä.

Ekin ryhmän kanssa teimme seuraavaksi hieman pidemmän tehtävän. Aloitimme samalla tavalla kuin edellisessä tehvässä, mutta jatkoimme vielä kavaletti-pysty, sarja ja viisi askelta okserille. Mintun ryhmän kanssa teimme pelkästään kavaletti-pysty, yksittäinen pysty ja okserilta viisi askelta sarjalle.

Ekin tehtävä

Mintun tehtävä

Lopuksi teimme vielä molemmissa ryhmissä saman "radan pätkän". Aloitimme kavaletti-pysty, jolta sarjalle. Sarjalta viisi askelta okserille, yksittäinen pysty, jolta kuusi askelta takaisin sarjalle. Ekin kanssa teimme ennen tätä linjat kerran toisin päin, eli sarjalta kuusi askelta pystylle ja okserilta viisi askelta sarjalle.

Molemmat hevoset toimivat valmennuksessa tosi kivasti tähän astiseen treenimäärään nähden ja Piia oli tyytyväinen molempiin. Kotiläksyksi saatiin molempien kanssa suoristaa vasenta puolta, sillä molemmat helposti kaatuvat hieman vasemmalle kaarteissa ja Eki myös esteen edessä ja ponnistuksessa.

Toivottavasti onnettomista paint-söherryksistä on jotain apua tehtävien hahmottamisessa. Oli nimittäin todella vaikeaa pitkästä aikaa yrittää piirtää sillä yhtään mitään. :'D Laitan tähän myös videot molemmista hevosista niin niistä näkee vähän paremmin.

//Jenni