Moikka taas!
Viime aikoina on paljon puhuttu laadukkaan valmennuksen ja opetuksen merkityksestä ja siitä kuinka siihen tulisi panostaa. Aloin itse miettimään asiaa ja sitä mitä laadukas opetus minulle merkitsee. Nyt pitkän pohdinnan jälkeen päätin että myös minä haluan hieman jakaa ajatuksiani asiaan liittyen.
Minulle laadukas opetus ja valmennus ei ole sitä että valmennus on mennyt hyvin ja ongelmia ei ole ollut. Se on sitä kun tunnin jälkeen minulla on tunne että olen oivaltanut jotain uutta. Tällöin myös ongelmia on voinut olla ja melko varmasti onkin ollut, mutta olen itse valmentajan avustuksella löytänyt tavan ratkaista ne.
Minulle laadukas opetus on myös sitä että valmentaja tietää mitä tekee ja mistä puhuu. Tämän asian tulee myös välittyä oppilaalle, sillä silloin oppilas voi luottaa valmentajaan ja tämän sanomisiin 150%. Hyvä valmentaja ei kuitenkaan kerro suoria ratkaisuja ongelmiin, vaan niitä joutuu etsimään osittain myös itse. Tällöin oppilas joutuu oikeasti ajattelemaan asioita itse ja varmemmin myös todella oppii. Hyvä valmentaja osaa myös arvioida ratsukon tason niin että tehtävät tarjoavat hänelle haastetta, mutta eivät ole kohtuuttoman vaikeita.
Mielestäni myös yksi hyvän valmentajan merkki on se että hän osaa soveltaa tehtäviä ratsukon tason mukaan. Hyvin harvoin ryhmät nimittäin ovat täysin tasaisia. Ja jotta ratsastajat ja hevoset kehittyisivät, hyvä valmentaja osaa myös vaatia ratsastajilta ja hevosilta heidän tasonsa mukaan, ja sopivasti hieman enemmänkin. Hyvällä valmentajalla/ratsastuksenopettajalla on myös auktoriteettia. Hän ei ole pelottava tai liian ankara, mutta auktoriteetin ansiosta oppilaat eivät kyseenalaista häntä. Tällä on myös hyvin iso merkitys juuri siihen nimenomaiseen oppimiseen.
Kun taas tullaan siihen mikä merkitys laadukkaalla opetuksella on lajimme tulevaisuuteen, voidaan todeta sen olevan välttämätöntä. Niin kuin monet muutkin hevosalalla, olen myös itse huolissani siitä kuinka ratsastuksen harrastajien määrä pienenee. Toinen asia josta myös ollaan huolissaan on kilpailujen lähtijä määrät. Vaikka nykyiset lähtömaksut varmastikkin ovat yksi syy lähtijämäärien tippumiseen, uskon että toinen suuri syy on nimenomaan harrastajamäärän vähentyminen. Luulen että asiaan ei vain ole vielä muutama vuosi sitten kiinnitetty niin paljon huomiota, sillä se ei ole vielä näkynyt kisaradoilla. Nyt samalla kun vanhaa kilpailevaa väkeä lopettaa ja uutta pitäisi tulla tilalle, ei olekkaan sitä uutta porukkaa.
Itse näen asian haasteena ratsastuskouluille. Sillä ne ovat nimenomaan niitä tahoja joiden tulisi luoda uusia innokkaita harrastajia, niitä jotka pikkuhiljaa kehittymisen myötä siirtyvät myös kilparadoille. On fakta että kaikki tulevaisuuden suomalaiset kilparatsastajat eivät voi olla meidän nykyisten kilparatsastajien tai muiden hevosalanammattilaisten jälkikasvua. He ovat vain murto-osa siitä joukosta jonka enemmistön tulisi olla nimenomaan niitä lapsena hevosista innostuneita, tavallisten perheiden kasvatteja.
Kun mietin aikaa taaksepäin omaan lapsuuteeni, omalla tallillamme pyöri aina muita lapsia. Innokkaita hoitajia riitti niin paljon että hitaimmat jäivät ilman hoitohevosta vaikka kaikilla hevosilla oli kolmekin hoitajaa. Kun katselen arkea tallillamme nyt, en näe enään samaa innostusta ja kiinnostuneisuutta. Ihmiset käyvät ratsastamassa, mutta muu homma ei kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Mikä on ajanut asiat tähän pisteeseen?
Tässä vaiheessa mielestäni suureen rooliin astuu opetuksen laatu ja sen laadun merkitys. Heti harrastuksen alkuvaiheessa saadulla laadukkaalla ja tavoitteellisella opetuksella luodaan motivaatiota kehittyä. Tällöin myös innostus lajia kohtaa kasvaa, kun huomaa pääsevänsä eteenpäin.
Toivon että pystyisin tulevaisuudessa myös itse vaikuttamaan lajimme tulevaisuuteen ja jakamaan omaa, koko ajan karttuvaa tietämystäni myös muille. Itseäni ratsastuksen opettamisessa kiehtoo tiedon jakamisen lisäksi myös se että jokaisesta tunnista jonka pidät opit myös itse jotain uutta. Tästä johtuen olenkin alkanut vakavasti harkitsemaan ratsastuksenohjaajan tutkinnon suorittamista. Tällöin pääsisin opettamaan ja innostamaan nimenomaan niitä uusia mahdollisia tulevaisuuden kilparatsastajia.
kuvat ©Heidi Lammi
//Jenni
