8. maaliskuuta 2018

13. Hevoset vuosien varrella, osa 1



Moi kaikille!

Ihanaa kun viimein pitkän talven jälkeen alkaa olemaan kevään merkkejä ilmassa. Huomaa kuinka hevosetkin päivällä nauttivat tarhassa kun saavat nukkua auringonpaisteessa, joka oikeasti jo vähän lämmittää! Huomaan myös itse olevani paljon pirteämpi nyt kun päivä on pidentynyt ja on pidempään valoisaa.

Viime postausta kirjoittaessani katseeni harhautui ajatuskatkoksen myötä hetkeksi huoneeni seinille. Siinä samalla kun katselin seinällä roikkuvia kehystettyjä valokuvia, mietin kuinka monellakaan hevosella olen vuosien saatossa kilpaillut, saati ratsastanut. Seinällä roikkuvista viidestätoista kuvasta yhdessätoista komeili nimittäin eri hevonen, eikä joka hevosesta edes ole kuvaa!
Siitä sitten lähti ajatus postaussarjaa, jossa kertoisi lyhennetyn tarinan jokaisesta hevosesta jota olen ratsastanut pidemmän aikaa. Koska hevosia on todella monta toteutan tämän postaussarjana, jonka osia putoilee blogin puolelle muiden postausten lomassa.

Aivan aluksi haluan myös sanoa jotta kenellekkään ei tule väärää kuvaa että kaikki, varsinkin alkuaikojeni ponit ovat tehneet myös tunteja ratsastuskoulussamme. Yhtäkään niistä ei siis ole ennen vuotta 2010 ostettu pelkästään minun käyttööni.

Aloitetaan aivan alusta eli vuodesta 2000. Silloin, ollessani 2-vuotias sain ensimmäisen oman ponini, M.N. Hermeksen eli Hemmon. Miten hassulta se kuulostaakin, ostaa nyt 2-vuotiaalle oma poni, mutta niin minulle kävi. Hemmo on n. 120cm korkea, todella mukavuuden haluinen russponi, joka inhoaa laukkaamista ja hyppäämistä sillä nuo molemmat asiat ovat sen mielestä liian raskaita. Jos ratsastaja kuitenkin erehtyi pyytämään laukkaa, Hemmo pukitti ja kunnolla!
Hemmo elelee rauhallista eläkelläis-elämää edelleen tallillamme ja tekee lasten talutustunteja 1-2 kertaa viikossa. Nuoremmalla iällä Hemmo toimi täysipainoisesti tuntiponina. Hemmolla on ikää siis jo 29-vuotta!



Seuraavaksi, vuonna 2002 talliimme saapui pieni, lehmänkirjava kiusankappale nimeltään Brioso, tutummin Riku. Riku oli n. 100cm korkea shetlanninponi, jolta eivät metkut loppuneet kesken. Varsinkin kun työnteko alkoi käydä liian rankaksi, alkoi Riku ottamaan pukkilaukka lähtöjä kentän toisesta päästä. Rikun kanssa minulle kehittyi erittäin hyvä tasapaino!
Rikun myimme vuonna 2011.


Toinen shetlanninponi, joka oli oikeastaan pääosassa aivan kilpaurani alussa oli hieman Rikua isompi, musta ja todella reipas tamma Kiltsi eli Kiltsu. Kiltsu hyppäsi shetlanninponiksi todella hyvin ja kilpailinkin sillä seuratasolla 70cm tasolle saakka. Kiltsu oli täysin Rikun vastakohta, reipas mutta äärettömän kiltti. Se ei koskaan pukittanut tai edes pelännyt mitään.

Ja koska kiinnostukseni kilparatsastukseen vain kasvoi kasvamistaan äidin ja tätini Maijun mukana kisoja kiertäessä oli minulle ostettava isompi poni. Ensimmäinen oikea kilpaponini Robinson eli Roope muutti talliimme vuonna 2006. Roopea ennen olin jo hypännyt myös isommilla tuntiponeillamme, mutta Roopen kanssa pääsin harjoittelemaan kunnolla. Roope oli täydellinen harjoittelu- ja ensi kilpaponi. Se oli äärettömän kiltti ja simppeli ratsastaa ja sen hypyt olivat todella helpot istua. Kisoissa Roope saattoi väijyä, mutta kun ratsasti tarpeeksi napakasti, se totteli.
Vuonna 2008 aloitin kilpailemaan aluetasolla ja osallistuin Roopella Hevoshullu Powercupiin. Vuonna 2010 aloitimme kansallisen kilpailu-uramme sijoittuen Hevoshullu pikkuponi cupissa sijalle 5. Paransimme sijoitusta pikkuponi cupissa jokaisella seuraavalla kaudella, sijoittuen 2011 sijalle 4. ja 2012 sijalle 3. Vuonna 2011 edustin myös ensimmäisissä pohjoismaiden mestaruuksissa nimenomaan Roopella.
Myimme Roopen vuonna 2013 seitsemän yhteisen vuoden jälkeen, mutta ostimme sen takaisin tuntikäyttöön viime keväänä.




Toinen hyvin pitkä aikainen kilpakumppanini oli musta iso poni Gembloux eli Gemblu. Gemblun ostimme vuonna 2007 sen ollessa vasta 5-vuotias. Syynä  nuoren ponin ostoon oli se että tajusimme että meillä ei tule olemaan varaa ostaa "valmista", parempaa ponia muutaman vuoden kuluttua. Koska olin niin nuori ja hyvin pienikokoinen, en ensimmäiseen vuoteen saanut edes ratsastaa Gemblulla. Odotin kuin kuuta nousevaa sitä päivää että pääsen istumaan tuon ison hienon ponin selkään ja lopulta se päivä koitti.

ensimmäinen ratsastus keväällä 2008

Seuraavaksi jouduin kuitenkin odottamaan taas lähes vuoden ensimmäistä hyppykertaa. Gemblu ei nimittäin nuorempana ollut simppeleimmästä päästä hypätä. Se hyppäsi valtavan isosti, veti päätä alas esteiden takana ja köyri. Alussa ohjeet hypätessä olivatkin "kun se laskeutuu, vedä ohjista niin lujaa kun jaksat". Pikkuhiljaa yhteistyö kuitenkin alkoi sujumaan huolimatta muutamista kerroista kun Gemblu kiikutti minua täysiä ympäri maneesia ainakin 10 kierrosta sekä välillä jopa ulos maneesista tai kentältä.
Yhteisten vuosiemme aikana ehdimme saavuttaa hämeen alueen ponimestaruus kultaa, aluejoukkuemestaruus kultaa ja pronssia, poni GP 5. sijan sekä edustaa vuonna 2013 pohjoismaiden mestaruuksisssa. Myimme Gemblun kesällä 2015 kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen.



Vuonna 2009 sain ensimmäisen ylläpitoponini, kauniin läsipäisen ruunan Stuifduin's Julianin eli Jullen. Julle oli oikea ketkuilija. Se osasi kääntyä ympäri nopeammin kuin kerkesit "kissa" sanomaan ja saattoi tehdä sen viisikin kertaa peräkkäin samassa kohdassa saman ratsastuksen aikana. Hypätessä se oli myös todella väijy ja sen vuoksi usein putosinkin. Hankaluuksista huolimatta kuuluin Jullella hämeen aluevalmennus renkaaseen ja  pääsin kilpailemaan sen kanssa 100cm tasolle saakka. Vuonna 2011 Julle kuitenkin myytiin.


Syksyllä 2009 aloimme kuitenkin miettimään valmiimman ponin ostoa Gemblun ollessa vielä melko hankala. Maiju oli tuolloin lähtenyt jo maailmalle, joten loogisimmalta tuntui että hän katseelee minulle ponia ulkomailta. Keväällä 2010 sitten saapuikin kaunis, saksalainen tamma Loony eli tutummin Luumu. Aluksi homma Luumun kanssa toimi, ehkä kuitenkin hieman "vanhalla painolla". Se oli nimittäin ollut ennen minua 16-vuotiaalla pojalla. Hetken kuluttua iso, kuuma, herkkä poni oli 12-vuotiaalle aivan liikaa ja hyppäämisestä ei tullut mitään. Ja koska luottamus ehti menemään täysin, ei Luumu alkanut koskaan enää kulkemaan kanssani. Lopulta syksyllä 2012 vaihdoimme Luumun ensimmäiseen hevoseeni Kiddy Queeniin.


Tässä välissä minulla kerkesi olemaan käytössä myös kaksi Klockas pikkuponia. Ensin syksyllä 2011 tuli aivan ihana kokenut ruuna Klockas Baron. Bartsi ei ollut simppelein poni ratsastaa, sillä se oli todella tarkka hypätessä tuntuman suhteen sekä myös melko väijy. Yhteistyö alkoi kuitenkin sujumaan todella kivasti ja odotin innolla tulevaa kilpailukautta. Bartsin kanssa huono tuuri kokeneiden ponien suhteen kuitenkin vain jatkui, sillä oltuaan meillä muutaman kuukauden alkoi se ontumaan selittämättömästi. Ennen ontumisen alkua olin ehtinyt kilpailla sen kanssa yhdet aluekilpailut tasolla 90cm ja käymään maajoukkuekatsastuksissa. Käytimme Bartsia valehtelematta ainakin 10 kertaa klinikalla ja eri klinikoilla, mutta mitään syytä ontumiselle ei koskaan löydetty. Maalis-huhtikuussa 2012 Bartsi muutti takaisin kotiin kasvattajilleen ajatuksena että se saa jäädä eläkkeelle ja laiduntaa kesällä varsojen kanssa. Se jouduttiin kuitenkin lopettamaan melko pian kotiin muuton jälkeen äkillisen tilanhuononemisen vuoksi...


Bartsin lähdettyä minulle tuli "tilalle", nuori, kerran varsonut kimo tamma Klockas Fiorella. Fia oli todella sympaattinen ja miellyttämisen haluinen poni. Sen kanssa kerkesin kilpailemaan kuitenkin vain seuratasolla 80cm korkeudella, sillä kasvoin yllättäen talvella 2012-2013 niin paljon pituutta että sirorakenteinen Fia jäi auttamatta aivan liian pieneksi. Fia muutti takaisin kotiin maaliskuussa 2013, mistä se myöhemmin meni uudelle ratsastajalle.



Tässä siis ensimmäinen osa "hevoset vuosien varrella"- postaussarjaan. Jotta kaikki ei menisi liian loogisessa aikajärjestyksessä, joudun seuraavassa osassa hyppäämään vielä takaisin vuoteen 2012.


Onko tämän tyyppisiä postauksia mielenkiintoista vai tylsää lukea?

//Jenni




10 kommenttia:

  1. No on kyl kiva postaus! Mukava kun jaksat kirjotella!

    VastaaPoista
  2. Vanhat hyvät ajat ja persoonalliset ponit, melkein jo nostalgista :')

    On hyvä postaussarja, ootan jo jatkoo!
    -Maiju-

    VastaaPoista
  3. Vooii onko Hemmo vielä elossa?! Joskus 14 vuotta sitten leiriläisenä oltuani se oli mun hoitohevonen, ja rakastuin silloin ❤ Myöhemminkin tuli sitä aina moikkailtua kun kävin teillä ratsastamassa, Enni ja Sepi lukeutuivat myös lemppareihin!

    Oisko vanhaa pappaa mahdollista tulla joskus kattoon? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä vanha herra edelleen porskuttaa :D Ja ilman muuta saa tullaa käymään! :)

      Poista
  4. Olin muistaakseni vuosina 2004-2005 kesäleirillä ja muistan jotenkin tosi elävästi miten olit kiukkuinen, kun Riku oli niin hankala :D voi aikoja ja ihania poneja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!😂 Mutta nimenomaan, voi niitä aikoja😄

      Poista
  5. Tosi kiva sarja,ootan jatkoo :)

    VastaaPoista