20. Kevään viimeiset hallikilpailut

Moikka taas!

Viimeinen viikko on ollut taas sellaista hässäkkää että aikaa blogin päivittämiselle ei ole jäänyt. Nyt olemme kuitenkin Powerparkissa kilpailuissa, joten nyt oli aikaa kaivaa kone esiin ja kertoa hieman  viime sunnuntain kilpailuista jotka olivat samalla kevään viimeiset hallikilpailut.

Mukana Tampereella sunnuntaina oli Minttu, Kare, Karkki ja Riia. Karkki ja Riia hyppäsivät heti aamulla klo 9 alkaneen 110cm. Molemmat saivat uusinnassa yhdet pudotukset, Karkki kuitenkin sijoittui 4. ja Riia oli ensimmäinen ei sijoittunut. Molemmat hevoset tuntuivat oikein kivoilta radalla, sillä nämä olivat ensimmäiset kilpailuni kummallakin hevosella.



Karkki hyppäsi lisäksi vielä 120cm jossa sain kolme pudotusta heti alkuradasta esteillä 1-3. Karkki hyppäsi jostain syystä alkuradan liian vähän, mutta kolmannen esteen jälkeen heräsi ja tajusi että esteet ovatkin vähän isompia. Loppuradan se hyppäsi todella hyvin ja rennosti. Myös Kare hyppäsi 120cm. Se sai pudotukset kahdella viimeisellä esteellä. Ensin okserin takapuomin kun jäi "leijumaan" hyppyyn liian paljon ja viimeisen pystyn jolle harjoittelin tekemään pienempää vinoa tietä. Kare tuntui kuitenkin todella hyvältä, hyppäsi napakasti ja oli tarkkana.

Kare hyppäsi myös 130cm. Se hyppäsi super hyvin, ehkä elämänsä parhaan radan tähän mennessä. Saimme yhden turhan pudotuksen sarjan b-osalla, mutta sijoituimme luokassa silti 3. Olen niin iloinen siitä miten Kare hyppäsi molemmissa luokissa! Nyt kunnon 130cm ratakaan ei tunnu sen kanssa enään yhtään isolta kun se keskittyy ja käyttää kapasiteettiansa ja voimaansa oikein. Uskon että siitä tulee vielä hyvä hevonen!



Minttu tuli kisapaikalle hieman perästä päin, sillä se hyppäsi vasta iltapäivällä 100cm ja nuorten hevosten 110cm. Sekin hyppäsi oikein mallikkaasti hypäten 100cm puhtaasti ja sijoittuen 7. 110cm saimme uusinnassa yhden pudotuksen hieman ratsastajan huolimattomuudesta johtuen.

Tänä viikonloppuna tosiaan kilpaillaan kauden ensimmäisissä ulkokilpailuissa Powerparkissa samalla kokoonpanolla kuin sunnuntaina Tampereella. Näistä kisoista lisää ensi viikon puolella. Ensi viikolla on luvassa muitakin super kivoja juttuja mitä en malta odottaa!

kuvat © Venla Kaleva

Hyvää viikonloppua kaikille!

//Jenni

19. Rankka mutta sitäkin antoisampi viikonloppu, osa 2

Heippa taas!

Tässä postauksessa tulen siis kertomaan valmennuksen toisesta päivästä eli sunnuntaista. Ajattelin että on kivempi kirjoittaa kaksi yksityiskohtaisempaa postausta kuin yksi todella ympäripyöreä, sillä kukaan ei olisi jaksanut lukea yksityiskohtaisesti kirjoitettua kilometripostausta molemmista päivistä. :'D

Sunnuntaina minulla olikin hieman aikasempi herätys sillä valmennusryhmiä oli vain neljä ja minulla oli viisi hevosta hypättävänä. Menimme siis ensimmäisen hevoseni jo ennen ensimmäistä ryhmää niin että olin verytellyt valmiiksi klo 7.30. Sunnuntaina oli vuorossa rataharjoitus joka koostui 11:sta esteestä joista yksi oli kolmoissarja.
Menin ensimmäisenä hevosena Kertun. Teimme ensin veryttelyhyppyinä yksittäistä pikkupystyä lähestymispuomin kanssa ravista ja laukasta. Tämän jälkeen hyppäsimme vielä yksittäistä pystyä ja okseria, jonka jälkeen teimme koko radan kaksi kertaa. Pikku-Kerttu suoritti kaikki tehtävät oikein hienosti vaikka oli vesimatot ja kaikki ja vaikka se näkikin kolmoissarjan ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.

Seuraavana vuorossa oli Riia. Riian ryhmän kanssa veryttelimme samalla tavalla kuin Kertun kanssa, paitsi ennen hyppyjä teimme hieman avotaivutusta uralla molempiin suuntiin ravissa ja laukassa. Riia oli melko vahva ja vireä, mutta silti jäi todella hyvä fiilis senkin kanssa. En siis ollut ennen valmennusta hypännyt sillä kunnon rataa vielä kertaakaan, joten kyllähän säädöt vielä hieman hukassa olivat.



Päivän kolmantena hevosena menin Mintulla. Minttu oli varsinkin veryttelyssä super kivan tuntuinen ratsastaa. Se oli rento ja liikkui hyvin pyöreänä. Se teki myös todella hyviä hyppyjä veryttelyssä. Hyppäsin Mintulla reilu 110cm radan. Se hyppäsi myös radan hyvin. Siinä se kuitenkin vielä ajoittain hieman jännittyy, jolloin hyppy ei ole yhtä hyvä kuin veryttelyssä.



Toiseksi viimeisenä vuorossa oli Karkki. Karkin kanssa sileän veryttely oli kaikista vaikein osuus sillä sen sileän ratsastettavuus ei ole vielä kovin hyvä. Asiat kuitenkin helpottivat kun aloimme hyppäämään. :'D Hyppäsin Karkilla n. 120cm radan ja se hyppäsi todella hyvin. En uskoisi että olen ratsastanut sitä vasta muutaman viikon sillä minun on jotenkin todella helppo ratsastaa sillä, vaikka se onkin todella herkkä hevonen. Syy siihen miksi tykkään siitä niin paljon voi myös olla se että huomaan sen hypystä heti jos en ole ratsastanut lähes täydellisesti, sillä se reagoi aivan kaikkeen.



Viimeisenä hevosena oli vuorossa Kare. Kare oli paljon parempi ratsastaa kuin lauantaina. Se oli paljon keskittyneempi eikä enään juossut. Se hyppäsi varsinkin veryttelyssä todella hyvin! Teki napakoita, rauhallisia pyöreitä hyppyjä. Radalla hyppy vielä ajoittain kärsii siitä kun täytyy laukata paljon enemmän, mutta nyt se kyllä yllätti minutkin siitä miten hyvin hyppäsi. Esteet olivat kuitenkin 125-135cm ja Kare ei ollut siltikään oikeastaan ollenkaan puomeissa kiinni. Se hyppäsi oikeastaan paljon paremmin kun esteet olivat oikeasti jo aika isoja.



Kaiken kaikkiaan siis todella hyvä valmennus viikonloppu takana. Paljon uusia pikkujuttuja opittuna ja istuinluut kipeämpänä kuin varmaan koskaan on hyvä jatkaa treenejä itsekseen kohti pian alkavaa ulkokautta. Innolla odotan heinäkuuta jolloin saamme Tedin jälleen Virroille!

©Venla Kaleva

©Venla Kaleva

Tulevana sunnuntaina kilpaillaan Tampereella kevään viimeisissä hallikilpailuissa. Hevosista mukaan on lähdössä Kare, Karkki, Minttu ja Riia. Ensi viikolla pääsemme toivottavasti avaamaan ulkokisakauden Alahärmän Powerparkista. Kotona emme ole vielä ulkokentälle päässeet, mutta onneksi ilmat ovat nyt hieman lämmenneet joten toivottavasti parin viikon sisään saataisiin kenttäkin ratsastuskuntoon.

//Jenni

18. Rankka mutta sitäkin antoisampi viikonloppu, osa 1

©Venla Kaleva

Heippa taas!

Viikonloppuna treenattiin pitkästä pitkästä aikaa Ted Nätterqvistin kanssa. Miten ikävä minulla olikaan ollut hänen treenejään! Tästä eteenpäin kaikki valmennukset saisi myös minun puolestani järjestää kotonamme! En kestä miten paljon helpompaa oli kun ei tarvinnut lähteä valtavan hevoslauman kanssa minnekkään. Vaikka tykkäänkin lähteä kisa- ja valmennusreissuihin, on se aina silti oma hommansa pakata hevoset ja tavarat autoon ja olla niiden kanssa reissussa. Nyt kun valmennus oli kotona, pystyin myös menemään kaikilla hevosilla, mikä ei myöskään yleensä ole ollut mahdollista sillä autoomme mahtuu vain kolme.

Ted saapui Suomeen jo perjantai-iltana. Ilta meni paikkoja kierrellessä sillä hän oli tosiaan ensimmäistä kertaa valmentamassa luonamme. Kuulumisia piti myös totta kai vaihtaa ja niitä riittikin lähes vuoden ajalta! Tuntui hullulta että viime valmennuksesta oli tosiaan jo lähes vuosi aikaa, sillä Kemiössä oloni aikana en kertaakaan valmennukseen päässyt menemään.

Lauantaina tunnit alkoivat klo 9. Menimme perinteisesti aamulla sileää. Ratsastin aamulla kolme hevosta; ratsutettavana olevan Kertun 5v., Mintun ja myös ratsutettavana olevan Riian 7v. Teimme alkuverkaksi perinteistä "tolppatehtävää". Tehtävässä on 5 tai useampi estetolppa pitkällä sivulla uran sisäpuolella. Ensiksi ratsastetaan uraa pitkin kevyttä ravia ja käännellään voltit jokaisen tolpan ympäri. Sama toistetaan molempiin suuntiin sekä tehdään myös laukassa. Tehtävän ideanan on saada hevoset lämpimiksi ja taipumaan pohkeiden ympäri.
Seuraavassa vaiheessa hevosia aletaan työstämään enemmän. Voltit tehdään joka toinen oikealle joka toinen vasemmalle. Volteilla ajatellaan hieman avotaivutusmaisesti ja suunnan muutos kohta tehdään sulkutaivutusta. Tämä tehdään harjoitusravissa. Tällöin hevoset joutuvat jo ottamaan painoa takaosalle, mikä helpottaa seuraavaa vaihetta. Kertulle jo tämä oli hyvin vaikeaa sillä sillä ei ole vielä voimaa kantaa itseään tarpeeksi.
Seuraavaksi sama homma tehdään laukassa. Tällöin suunnanmuutos kohtaan tulee luonnollisesti myös laukanvaihto. Vaihdon voi tehdä myös ravin kautta jos suoraan vaihtaminen on vaikeaa. Tehtävän ideana on saada hevosten paino takaosalle, missä pienet voltit auttavat paljon. Tehtävästä on olemassa myös monia muita versioita. Minttu ja Riia suoriutuivat tästä tehtävästä hyvin, sillä ne ovat paljon valmiimpia ja vahvempia kuin Kerttu.

"tolppatehtävä"

Toinen harjoituksemme sileän tunnilla oli Hannunvaakuna puomitehtävä. Tehtävässä puomit ovat siis sijoitettuna neliöön. Jokaisen puomin takana tehdään voltti ulospäin ennen seuraavalle puomille menoa. Tehtävä tehdään molemmista suunnista ja se tehdään laukassa. Maneesissa tehtävä on paljon haastavampi kuin ulkona sillä tilaa on sivusuunnassa vähemmän. Tällöin voltit ovat melko pienet (n. 6m), joten kääntyminen ei ole helppoa. Kertulle myös tämä oli todella vaikeaa, mutta ratkaisimme asian tekemällä osan kohtista ravissa ja osan laukassa. Minttu ja Riia hieman kuumenivat ja alkoivat juoksemaan tehtävän loppua kohden.

"hannunvaakuna"

Päivällä pidimme parin tunnin lounas- ja teoriatauon. Teoriassa Ted puhui valmentautumisesta ja oman tason nostamisesta sekä siitä minkä verran voi ja tulisi hypätä viikossa. Itselleni asia ei kokonaisuudessaan ollut uutta sillä Ted on puhunut ennenkin samasta aiheesta, halusin kuitenkin että hän pitää teorian siitä sillä paikalla oli monia joille ajattelin tästä tiedosta olevan hyötyä.

Iltapäivällä olikin hyppytuntien vuoro. Hyppäsin kolmella hevosella; Mintulla, Karella ja Karkilla. Teimme aluksi kolmen esteen linjaa pienillä esteillä, sekä pelkkää kolmoissarjaa pienillä esteillä. Sen jälkeen veryttelimme vielä pelkällä pystyllä ja okserilla joita nostettiin vähän. Tämän jälkeen teimme ratamaisen harjoituksen ensin pienillä esteillä (80-90cm) ja sen jälkeen uudelleen itse haluamallaan korkeudella. Minttu ja Karkki hyppäsivät todella kivasti. Hieman molemmat juoksivat joissain kohdissa tai olivat hätäisiä, mutta pääosin kaikki toimi. Kare sen sijaan oli liian villi ja siitä johtuen todella keskittymiskyvytön. Sitä en edes saanut lauantaina niin hyväksi kuin olisin halunnut, mutta se kuitenkin parani loppua kohden.

Lauantain videot ovat valitettavasti puhelinlaatua, sunnuntailta on kuitenkin tulossa videokameralla kuvattua materiaalia.







Ajattelin että kirjoittaisin sunnuntailta postauksen erikseen joka tulisi huomenna tai ylihuomenna. Näin pystyn selittämään kummastakin päivästä tarkemmin ilman että postaus venyy tolkuttoman pitkäksi.

Hyvää maanantaita kaikille!

//Jenni 

17. Hevoset vuosien varrella, osa 2

Heippa taas!

Nyt vuorossa olisi jatkoa suuren suosion saaneelle postaussarjalle "Hevoset vuosien varrella". Sarjasta on tulossa vielä myös kolmas osa, sillä lisää hevosia on putkahdellut aina vain lisää ja lisää mieleen tätä kirjoittaessa.

Vuosi 2012 oli aikaa jolloin hevoset tulivat ja menivät sellaista vauhtia että ei itsekkään meinannut perässä pysyä. Ensin kesäkuussa 2012 sain käyttööni uuden ison ponin Twister V:n. Winski oli todella hevosmainen ison laukkansa kanssa. Se oli myös hyvin arka ja herkkä poni, mutta ajan kanssa yhteistyömme lähti toimimaan hyvin. Kilpailin Winskillä kausilla 2012-2014, joista kaksi viimeistä ponien 120cm tasolla.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, syksyllä 2012 päätimme vaihtaa Luumu-ponin hevoseen. Syynä vaihtoon oli se että emme olleet saaneet Luumua myytyä ja vaihto tuntui siinä vaiheessa ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Vaihdossa minulle tuli pieni, hassu rakenteinen, äärettömän kiltti ja järkevä tamma Kiddy Queen. Kiddy oli siis ensimmäinen hevoseni, jolla kilpailin kausilla 2013-2014 pääosin 110cm tasolla. Kesällä 2014 myimme Kiddyn ratsastuskouluun Kangasalalle.

©Salla Kuikka

Loppu syksystä 2012 minulle tarjottiin kilpailtavaksi jälleen uutta ponia, tällä kertaa ruotsalaista lehmänkirjavaa tammaa Pocahontasta. Ja koska olen aina ollut huono sanomaan ei hevostarjousten suhteen, muutti Poksu meille. Alku ei ollut Poksun kanssa helpoimmasta päästä. Kisoissa se jäi portille hyppimään ja kotona se kiikutti minua kuin märkää rättiä esteeltä toiselle. Lopulta palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen tuon todella herkän ja varovaisen tamman kanssa ja sen jälkeen olimme lähes voittamattomia 110cm tasolla. Poksun kanssa saavutin myös hämeen ponimestaruus hopeaa ja pronssia. Myimme Poksun syksyllä 2014 samalle virtolaiselle perheelle joilla Roope oli ja Poksu on heidän omistuksessaan edelleen. Se myös asuu meidän tallillamme tänäkin päivänä.

©Vaasan Urheilukuvaus

Keväällä 2013 puhalsivat jälleen uudet tuulet. Tällä kertaa minulle tarjottiin erittäin kokenutta, mutta sitäkin erikoisempaa ruunaa Rio Nuevoa. Aluksi äitini ei ollut kovinkaan innostunut tästä diilistä, sillä käsityksemme hevosesta oli tässä vaiheessa vielä täysin väärä. Lopulta kuitenkin hän suostui ja Niilo muutti meille toukokuussa. Yhteistyö Niilon kanssa jäi valitettavasti lyhyeksi sen myymisen vuoksi, mutta vajaassa vuodessa se ehti opettaa minulle enemmän kuin mikään muu hevonen. Niilo oli todella tarkka mm. siitä miten ratsastit esteelle. Jos myötäsit sekuntiakin liian aikaisin, se sanoi että hyppää keskenäsi. Niilon kanssa ehdin saavuttaa hämeen juniori mestaruus kultaa sekä junioreiden hallimestaruus kultaa. Vaikka vähäiset yhteiset tuloksemme ovatkin hyvät, en koskaan tiennyt radalle mennessäni lähdetäänkö kotiin ruusukkeen kanssa vai hiekkaisilla housuilla!

©Maiju Leiponen

©Veera Anttonen

Niilon muutettua uuteen kotiin kevät talvella 2014 alkoi yhteistyöni LRK:n kanssa kunnolla. Ensiksi maaliskuussa 2014 saapui pieni pippurinen, nykyisin jo varmastikkin kaikkien tuntema tamma Evita van Het Muggebos. Alku tai oikeastaan ensimmäinen puoli vuotta oli Evitan kanssa kaikkea muuta kuin helppoa! Evita pelkäsi lähes kaikkea mitä tein selässä ja myös sitä jos yritin olla tekemättä mitään. Se käytännössä vain ryntäili paikasta toiseen ja hyppääminen oli oikeastaan mahdotonta. Kuitenkin kun se lopulta alkoi luottamaan minuun, syntyi meille yhteistyö jonkalaista minulla ei ole ollut vielä minkään hevosen kanssa. Vaikka välillä maistelinkin Evitan ansiosta hiekkaa oikein huolella, päällimäisenä mielessä on se kuinka kova työni lopulta palkittiin ja ehdimme Evitan kanssa saavuttaa lähes kaiken mitä sen hyppykyvyn rajoissa pystyimme. Hienoin kokemus Evitan kanssa ehdottomasti oli junioreiden hallimestaruus pronssi vuonna 2015, sillä silloin Evita ylitti kaikkien odotukset sekä itsensä! Lisäksi saavutimme Evitan kanssa TEHO:n juniorisarjan 1. tilan 2015 ja 2. tilan 2016. Sekä hämeen juniorimestaruus kultaa 2015 ja juniori joukkuemestaruus hopeaa samana vuonna.  Ostimme Evitan vuonna 2015 ja myimme sen viime kesänä (2017) aivan ihanaan kotiin Jyväskylään yli neljän yhteisen vuoden jälkeen.

©Tanja Ukkonen

©Maiju Leiponen

©Minttu Nertamo

Seuraavana, huhtikuussa 2014 saapui myös LRK:lta iso, virolainen tamma Arctica. Assi tuli minulle alunperin vain kilpailtavaksi, mutta ostimme sen heti kesällä 2014. Yhteinen ura Assin kanssa oli hyvin rikkonainen monistakin syistä. Lopulta sen kilpaura päättyi kesällä 2015 alunperin harmittomaan kaatumiseen, mutta jonka seurauksena siltä löydettiin vanhat merkittävät vammat kaularangasta ja jotka kipeytyivät kaatumisen jälkeen. Nykyisin Assilla ei enään ratsasteta, mutta meillä on siitä jo yksi viime kesäinen varsa ja toivon mukaan saisimme kesällä 2019 toisen.

©Vaasan Urheilukuvaus

©Maiju Leiponen

©Kaisa Seppä

Kausilla 2014-2015 allani nähtiin myös rautias, kuuma tamma West Side Prunella. Nella oli erään tuttumme hevonen, joka halusi minun kilpailuttavan sitä hänen itse odottaessaan vauvaa. Nellalla saavutin monia voittoja ja sijoituksia 120cm tasolla, sekä sijoituin Animagi Junioricupissa 5. sijalle 2015. Nella jouduttiin valitettavasti lopettamaan tänä talvena sen ollessa 19-vuotias.

©Taru Kainomaa

©Maiju Leiponen

Syksyllä 2014 emme varsinaisesti edes etsineet hevosta, olimme vain puhuneet että jos jokin sopiva nuori hevonen tulisi vastaan voisimme harkita hevosen ostoa. Nuori hevonen tuli kuin tulikin vastaan ja se oli suuri, kimo Ekyriels. Eki oli kaikkea mitä olin aina sanonut että en halua hevosen olevan; ISO JA KIMO! Vaikka se täyttikin kaikki kohta "ei tälläistä hevosta"-listallani, muutti se talliimme marraskuussa 2014. Eki oli tuolloin 5-vuotias, mutta hyvin raaka ja arka sellainen. Oikeastaan minusta tuntuu vasta nyt, neljä vuotta myöhemmin että se alkaa pikku hiljaa aikuistumaan. Näistä kuvistaa huomaa myös hyvin kuinka tumma Eki on ollut meille tullessaan!

©Maiju Leiponen

©Tanja Ukkonen

Ekiä ostaessamme kokeilin myös toista, vielä hieman isompaa, mutta mustaa hevosta. Tämä hevonen oli Fresco Diaz Z. Vaikka emme koskaan Frescoa ostaneetkaan, se kuitenkin päätyi talliimme. Syynä siihen oli jälleen kerran perinteinen "tää on vähän tämmönen outo eikä mee kaupaksi niin otatko sä sen?" Frescolla ehdin kilpailla kausilla 2015-2016, kunnes se lopulta meni kaupaksi. Se oli todella erikoinen ja hyvin iso hevonen, Piia Pantsun sanoin kolme kokoa liian iso minulle. Kaikesta huolimatta tykkäsin siitä valtavasti!

©Josefiina Maijala

//Jenni

16. Ypäjä Easter Show

Moikka ja hyvää alkanutta viikkoa!

Viime viikonloppuna kilpailimme kauden toisissa kilpailuissa, tällä kertaa Ypäjällä. Mukana hepoista olivat vain Minttu ja Kare, sillä Eki parantelee yhä kolhuaan. Hyppäsimme Ypäjällä kolme päivää (pe-su), mutta kisat alkoivat perjantaina onneksi niin myöhään että saimme lähteä vasta perjantai-aamuna. Oli jotenkin hassua lähteä pitkästä aikaa pidempään kisareissuun, sillä edellisen kerran olimme olleet "yökisoissa" viime toukokuussa!

Perjantaina aloitin Mintulla ihan vaan pikkuluokalla 100cm joka oli avoin nuorille hevosille. Minttu oli melko jännittynyt kun pääsimme pyörimään radalle ennen luokan alkua, mutta ehti jo onneksi vähän rentoutua sinä aikana mitä radalla ehdimme olla. Itse suorituksen aikana Minttu oli kuitenkin edelleen aavistuksen jännittynyt, mutta oli kuitenkin menossa kaikille esteille hyvin. Saimme radalla yhden todella turhan pudotuksen.
Kare aloitti heti perjantaina 120cm tasolla. Se oli aavistuksen villi, mutta se ei Karen kanssa ikinä ole pahitteeksi. Sekin hieman katseli laitoja ja ja esteitäkin. Tästä huolimatta se hyppäsi hyvän 0/4 tuloksen, ollen harmittavasti ensimmäinen ei sijouttunut.

Lauantai-aamu päivä meni heppoja talutellessa ja äidin oppilasta autellessa. Omat luokkani nimittäin alkoivat vasta 16.45 iltapäivällä. Minttu hyppäsi lauantaina nuorten hevosten 110cm. Se oli jo todella paljon rennompi ja myös paremmin ratsastettavissa radalla. Se hyppäsi hyvän 0vp tuloksen ja oli jaetulla 1. tilalla, sillä luokassa oli arvosteluna A.0.0.
Kare jatkoi lauantaina 120cm ollen jo paljon keskittyneempi kuin perjantaina. Se hyppäsi myös 0vp tuloksen sijoittuen luokassa 13.





Sunnuntaina Minttu jatkoi 110cm tasolla avoimessa aluetason luokassa. Se oli jo aavistuksen väsynyt, mutta tsemppasi radalla hyvin. Saimme yhden pudotuksen perusradalla, jonka voi laittaa täysin kuskin piikkiin.
Myös Kare oli jo vähän väsynyt sunnuntaina. Sekin kuitenkin tsemppasi radalla super hyvin ja ensimmäistä kertaa ehkä ikinä tosissaan yritti tehdä kaikkensa ettei osu puomeihin vaikka väsy painoikin jo jaloissa. Saimme yhden turhan pudotuksen 125cm luokassa, jonka voi myös laittaa täysin kuskille.

Kotimatkalla Ypäjältä poikkesimme myös LRK:lla nappaamassa kyytiin yhden uuden hevosen. Kyseessä on 9-vuotias tamma Caracole. Karkki tuli minulle siis kilpailtavaksi myyntiä ajatellen. Muutenkin hevosmääräni on kasvanut nyt viikossa kolmesta hevosesta seitsemään, sillä myös muutamia uusia ratsutettavia on saapunut. Olen todella innoissani kun pääsen taas ratsastamaan koko päiväisesti!

Olen myös super innoissani sillä ensi viikolla on tiedossa pitkästä aikaa Tedin valmennus. Tällä kertaa valmennus järjestetään meillä kotona, mikä helpottaa minua hurjasti kun pystyn osallistumaan ihan kaikilla hevosilla. Valmennukseen on tarjolla vielä muutamia vapaita paikkoja, lisätietoja saa minulta tai äidiltäni facebookin kautta tai puhelimitse.

kuvat ©Annika Mäki
//Jenni