Moikka taas!
Talvi on tänä vuonna taas paljastanut todellisen luonteensa täällä pohjolassa muutaman vuoden tauon jälkeen, ja sotkenut suunnitelmat totaalisesti. Meillä Virroilla pakkaslukemat ovat keikkuneet viimeiset kaksi viikkoa -15 ja -30 asteen välillä, mikä on hankaloittanut treenaamista melkoisesti. Onneksi kuitenkin keskipäivällä on ollut sen verran lauhempaa että ratsastaa on voinut, mutta kunnon toppavaatteiden kanssa. Itse pyrin siihen että aina pystyisin liikuttamaan hevosia edes kevyesti kovillakin pakkasilla. Kunnon treenin pakkasrajana pidän n. -20 astetta, sillä silloin kylmä ilma alkaa ottamaan jo henkeen. Nyt viimein pakkasten lauhduttua hevoset ovatkin olleet melkoisen vireitä, mutta ainakin tähän asti kyydissä on pysytty.
Kuten varmasti jotkut instagramin puolelta huomasivatkin, pääsimme toissa viikonloppuna tekemään myös kunnon estetreeniä kaikilla kolmella hevosella pakkasista huolimatta. Maiju oli siis pikavisiitillä Ranskasta, joten käytin nämä muutamat päivät heti hyödyksi. Lauantaina hyppäsimme Ekillä ja Mintulla, jotka molemmat hyppäsivät super hyvin. Erityisesti Eki tuntui todella hyvälle ja tuntuu että olen vihdoin löytänyt "uusia nappuloita". Odotan todella innolla tulevaa kilpailukautta sen kanssa, jos vaikka saataisiin tuo sama fiilis pysymään myös radallakin.
Sunnuntaina oli Karen vuoro. Kare hyppäsi myös hyvin ja tuntuu että sen putoamaan ehtinyt hyppykunto on jo tässä kuukauden aikana noussut todella paljon. Kokeilin Karelle myös uutta kuolainta mikä toimi ainakin tässä kohtaa hyvin. En ole vieläkään löytänyt sille kuolainta joka toimisi täydellisesti, mutta tämä on onneksi taas jo parempi kuin edellinen.
Tarkoituksemme oli aloittaa kilpailukausi viime sunnuntaina Seinäjoelta, mutta juuri tuon kylmyyden vuoksi päätimme siirtää aloitusta viikolla. Hevosautomme on nimittäin seissyt pihassa ajamatta juuri nämä kylmimmät viikot, joten jo sen liikkeelle saaminen hajottamatta mitään olisi ollut todella hankalaa. Onneksi tälle viikolle on luvattu jo lauhempaa, joten josko tänä sunnuntaina pääsisimme viimein mekin palaamaan kisakentille.
Olen super innoissani tulevasta kaudesta, kun pääsen taas itse miettimään mitä kisoja haluamme hypätä. Vaikka pärjään kilpailuissa täysin myös itsenäisesti, on silti todella ihanaa päästä taas kiertämään kisoja niin että äiti on mukana. En ollut ennen oikeastaan ajatellut kuinka paljon se vaikuttaa, mutta viime kaudella huomasin tietyn varmuuden puuttuvan koko hommasta, kun äiti ei ollutkaan yhtäkkiä aina mukana. Uskon tuon johtuvan siitä että olen tottunut siihen että äiti laskee aina aikataulut. Silloin minun tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin ratsastukseen, koska äiti kertoo milloin menen veryttelyyn, koska alan hyppäämään, milloin pitää olla valmis ja niin pois päin. Kun tuo kaikki piti hoitaa yhtäkkiä itse, se oli yllättävän stressaavaa ja huomasin ratsastukseni kärsivän. Nyt kuitenkin päästään palaamaan takaisin vanhaan totuttuun systeemiin ja toivon sen tuovan puuttuvan varmuuden takaisin myös radoille.
Oletteko te päässeet jo aloittaamaan kilpailukauden?
//Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti