Heippa taas!
Nyt vuorossa olisi jatkoa suuren suosion saaneelle postaussarjalle "Hevoset vuosien varrella". Sarjasta on tulossa vielä myös kolmas osa, sillä lisää hevosia on putkahdellut aina vain lisää ja lisää mieleen tätä kirjoittaessa.
Vuosi 2012 oli aikaa jolloin hevoset tulivat ja menivät sellaista vauhtia että ei itsekkään meinannut perässä pysyä. Ensin kesäkuussa 2012 sain käyttööni uuden ison ponin Twister V:n. Winski oli todella hevosmainen ison laukkansa kanssa. Se oli myös hyvin arka ja herkkä poni, mutta ajan kanssa yhteistyömme lähti toimimaan hyvin. Kilpailin Winskillä kausilla 2012-2014, joista kaksi viimeistä ponien 120cm tasolla.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, syksyllä 2012 päätimme vaihtaa Luumu-ponin hevoseen. Syynä vaihtoon oli se että emme olleet saaneet Luumua myytyä ja vaihto tuntui siinä vaiheessa ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Vaihdossa minulle tuli pieni, hassu rakenteinen, äärettömän kiltti ja järkevä tamma Kiddy Queen. Kiddy oli siis ensimmäinen hevoseni, jolla kilpailin kausilla 2013-2014 pääosin 110cm tasolla. Kesällä 2014 myimme Kiddyn ratsastuskouluun Kangasalalle.
 |
| ©Salla Kuikka |
Loppu syksystä 2012 minulle tarjottiin kilpailtavaksi jälleen uutta ponia, tällä kertaa ruotsalaista lehmänkirjavaa tammaa Pocahontasta. Ja koska olen aina ollut huono sanomaan ei hevostarjousten suhteen, muutti Poksu meille. Alku ei ollut Poksun kanssa helpoimmasta päästä. Kisoissa se jäi portille hyppimään ja kotona se kiikutti minua kuin märkää rättiä esteeltä toiselle. Lopulta palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen tuon todella herkän ja varovaisen tamman kanssa ja sen jälkeen olimme lähes voittamattomia 110cm tasolla. Poksun kanssa saavutin myös hämeen ponimestaruus hopeaa ja pronssia. Myimme Poksun syksyllä 2014 samalle virtolaiselle perheelle joilla Roope oli ja Poksu on heidän omistuksessaan edelleen. Se myös asuu meidän tallillamme tänäkin päivänä.
 |
| ©Vaasan Urheilukuvaus |
Keväällä 2013 puhalsivat jälleen uudet tuulet. Tällä kertaa minulle tarjottiin erittäin kokenutta, mutta sitäkin erikoisempaa ruunaa Rio Nuevoa. Aluksi äitini ei ollut kovinkaan innostunut tästä diilistä, sillä käsityksemme hevosesta oli tässä vaiheessa vielä täysin väärä. Lopulta kuitenkin hän suostui ja Niilo muutti meille toukokuussa. Yhteistyö Niilon kanssa jäi valitettavasti lyhyeksi sen myymisen vuoksi, mutta vajaassa vuodessa se ehti opettaa minulle enemmän kuin mikään muu hevonen. Niilo oli todella tarkka mm. siitä miten ratsastit esteelle. Jos myötäsit sekuntiakin liian aikaisin, se sanoi että hyppää keskenäsi. Niilon kanssa ehdin saavuttaa hämeen juniori mestaruus kultaa sekä junioreiden hallimestaruus kultaa. Vaikka vähäiset yhteiset tuloksemme ovatkin hyvät, en koskaan tiennyt radalle mennessäni lähdetäänkö kotiin ruusukkeen kanssa vai hiekkaisilla housuilla!
 |
| ©Maiju Leiponen |
 |
| ©Veera Anttonen |
Niilon muutettua uuteen kotiin kevät talvella 2014 alkoi yhteistyöni LRK:n kanssa kunnolla. Ensiksi maaliskuussa 2014 saapui pieni pippurinen, nykyisin jo varmastikkin kaikkien tuntema tamma Evita van Het Muggebos. Alku tai oikeastaan ensimmäinen puoli vuotta oli Evitan kanssa kaikkea muuta kuin helppoa! Evita pelkäsi lähes kaikkea mitä tein selässä ja myös sitä jos yritin olla tekemättä mitään. Se käytännössä vain ryntäili paikasta toiseen ja hyppääminen oli oikeastaan mahdotonta. Kuitenkin kun se lopulta alkoi luottamaan minuun, syntyi meille yhteistyö jonkalaista minulla ei ole ollut vielä minkään hevosen kanssa. Vaikka välillä maistelinkin Evitan ansiosta hiekkaa oikein huolella, päällimäisenä mielessä on se kuinka kova työni lopulta palkittiin ja ehdimme Evitan kanssa saavuttaa lähes kaiken mitä sen hyppykyvyn rajoissa pystyimme. Hienoin kokemus Evitan kanssa ehdottomasti oli junioreiden hallimestaruus pronssi vuonna 2015, sillä silloin Evita ylitti kaikkien odotukset sekä itsensä! Lisäksi saavutimme Evitan kanssa TEHO:n juniorisarjan 1. tilan 2015 ja 2. tilan 2016. Sekä hämeen juniorimestaruus kultaa 2015 ja juniori joukkuemestaruus hopeaa samana vuonna. Ostimme Evitan vuonna 2015 ja myimme sen viime kesänä (2017) aivan ihanaan kotiin Jyväskylään yli neljän yhteisen vuoden jälkeen.
 |
| ©Tanja Ukkonen |
 |
| ©Maiju Leiponen |
 |
| ©Minttu Nertamo |
Seuraavana, huhtikuussa 2014 saapui myös LRK:lta iso, virolainen tamma Arctica. Assi tuli minulle alunperin vain kilpailtavaksi, mutta ostimme sen heti kesällä 2014. Yhteinen ura Assin kanssa oli hyvin rikkonainen monistakin syistä. Lopulta sen kilpaura päättyi kesällä 2015 alunperin harmittomaan kaatumiseen, mutta jonka seurauksena siltä löydettiin vanhat merkittävät vammat kaularangasta ja jotka kipeytyivät kaatumisen jälkeen. Nykyisin Assilla ei enään ratsasteta, mutta meillä on siitä jo yksi viime kesäinen varsa ja toivon mukaan saisimme kesällä 2019 toisen.
 |
| ©Vaasan Urheilukuvaus |
 |
| ©Maiju Leiponen |
 |
| ©Kaisa Seppä |
Kausilla 2014-2015 allani nähtiin myös rautias, kuuma tamma West Side Prunella. Nella oli erään tuttumme hevonen, joka halusi minun kilpailuttavan sitä hänen itse odottaessaan vauvaa. Nellalla saavutin monia voittoja ja sijoituksia 120cm tasolla, sekä sijoituin Animagi Junioricupissa 5. sijalle 2015. Nella jouduttiin valitettavasti lopettamaan tänä talvena sen ollessa 19-vuotias.
 |
| ©Taru Kainomaa |
 |
| ©Maiju Leiponen |
Syksyllä 2014 emme varsinaisesti edes etsineet hevosta, olimme vain puhuneet että jos jokin sopiva nuori hevonen tulisi vastaan voisimme harkita hevosen ostoa. Nuori hevonen tuli kuin tulikin vastaan ja se oli suuri, kimo Ekyriels. Eki oli kaikkea mitä olin aina sanonut että en halua hevosen olevan; ISO JA KIMO! Vaikka se täyttikin kaikki kohta "ei tälläistä hevosta"-listallani, muutti se talliimme marraskuussa 2014. Eki oli tuolloin 5-vuotias, mutta hyvin raaka ja arka sellainen. Oikeastaan minusta tuntuu vasta nyt, neljä vuotta myöhemmin että se alkaa pikku hiljaa aikuistumaan. Näistä kuvistaa huomaa myös hyvin kuinka tumma Eki on ollut meille tullessaan!
 |
| ©Maiju Leiponen |
 |
| ©Tanja Ukkonen |
Ekiä ostaessamme kokeilin myös toista, vielä hieman isompaa, mutta mustaa hevosta. Tämä hevonen oli Fresco Diaz Z. Vaikka emme koskaan Frescoa ostaneetkaan, se kuitenkin päätyi talliimme. Syynä siihen oli jälleen kerran perinteinen "tää on vähän tämmönen outo eikä mee kaupaksi niin otatko sä sen?" Frescolla ehdin kilpailla kausilla 2015-2016, kunnes se lopulta meni kaupaksi. Se oli todella erikoinen ja hyvin iso hevonen, Piia Pantsun sanoin kolme kokoa liian iso minulle. Kaikesta huolimatta tykkäsin siitä valtavasti!
 |
| ©Josefiina Maijala |
//Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti